keskiviikko 16. elokuuta 2023

Tässä kulkee sinisiä kansia
ja tuhansia muistoja
joita ei voi enää uusia.
Ethän näitä palauta
ne kulkee ikuisesti mukana. 

Vuosia töitä tehden 
asiakkaita nähden
heidän tähden.
Tuhansia sivuja
lukevia lapsia
askarreltuja kuvia 
lomailtuja suvia. 
Ja niitä nauruja 
parhaita muistoja 
kahviossa kerrottuja
vuosien patinoimia.
Monta kerrottua tarinaa
hukattua vanhempaa 
uskollista lukijaa 
ei niitä voi unohtaa. 

Muistimmeko sanoa 
arjen kiireessä kertoa
ennen lomaa lausua
lähtöhetkellä tokaista

perjantai 4. elokuuta 2023

ei täällä voi mitään kuulla
ajatukset huutaa meren yli
jää pyörimään saaristoon 

olen menettänyt oikean korvan kuuloni epävarmuudelle ja vasemmassa puhuu katkeruus 
suuta ei enää ole 
sen paikalla vain aukko joka syö 

kun pääsen saaristosta luoteeseen 
olen menettänyt ääneni 
mutta sitä ei vienyt pelko 
sen sinä söit 
sataa
taas, 
minä haaveilen tyttökavereista
sateisesta piknikistä
jolloin voisi nauraa 
tikahtua ihan 
kierähtää palloksi sydvestin alle

tytöt tulisivat hakemaan
soittaisivat ovikelloa rämpyttäisivät
kuka ehtii ensin 
kenellä eväät viltti hauskimmat kumisaappaat

nukahdan päiväunille sohvalle
odotan että tytöt soittavat