Läppäsin lorulla

laiskotellen lukurauhaan

loppasuuna lehtikasaan

lokakuussa lempiloru! 

lorutellen loppuvuoteen

Meren ääni kuuluu taas

on aika kasvattaa pihalla puu 

nostaa pyykit narulle 

on alkanut tuulla 

se vastaa 

On aika kasvattaa puu 

nostaa tikkaat seinää vasten

kurottaa siemenet taimet 

koulia ja puhua niille 

puhua tuulta - vastata 

ja kasvattaa puu 

Meren ääni kuuluu 

minä puhun ja minulle puhutaan

on touhua ja ääniä 

nauretaan paljon 

ehdotan 

olisiko aika kasvattaa puu 

ja nauretaan taas 

Saaren jokainen muoto on tuttu 

kello pysähtyy viimeisellä sillalla 

tuuli vie huivin ja 

silloin ollaan jo melkein perillä 

kotona 

ja mukana on puu

jota meistä jokainen varjelee 

ja kysyy

miten sinä tiedät miten sitä hoidetaan

ja minä vastaan 

- Aika opettaa 

veteen pudonneen puun

usvan maiseman takana

hitaasti haipuvan pilven

tähden 

olet

et hukkaa hetkeäkään

eikä hetki Sinua

Olenko yksi kevään vihreä

minäkin muiden kanssa 

varhaisen aamun herättämä

minäkin yksi Herran verso

Saanko minäkin osan armosta

aamun kaltaisesta valosta

mittaamattomasta rakkaudesta

saanhan voinhan minäkin laulaa Herrasta

Räjähtäessä luulin lukinneeni

itseni menneeseen

avasin lukon enkä olisi

halunnut nähdä

että aurinko joka nousi

oli tämän aamun aurinko

ja itäinen taivas liekehti

olimmeko yksin

oliko rukousta