hävitän vanhat tavat
(ne vain unohtuu)
tunteet
(millaisia ne oli)
vahingossa ystävät

ja kun kaivan puhelinluetteloa
tajuan ettei sellaista enää ole

hävitän muutaman kuukauden välein
elämästäni kaiken siihen asti rakennetun
ja pitävät tyhmänä kun kelaan samaa uudelleen
samaa?
ei se minulle sitä ole
olen käynyt kaukana enkä
uskonut palaavani vaikka
kaikki muut sanoivat sen niin varmaksi
(ärsyttävää eikö)

aloittaa puhtaalta pöydältä
tarkoittaa todellisuudessa että kerään kaiken
uskalluksen palata ettei kukaan huomaisi kuinka kaukana kävin
kädet täristen palaan aamupalaveriin ja
epäilen koko ajan jääväni kiinni

Mistä?
siitä että en ole ollut läsnä enkä tiedä missä olen ollut
jos selitän se vain ärsyttää

katoilen
siihen tottuvat kaikki muut
minä en kai koskaan

Joulu kirjastossa

Joulu on hulinaa,

kirjaston hälinää,

tätien säpinää

hyllyjen välissä.

Joulu on hassua

hukkuneita lakkeja

kirjakärryn kolinaa

kirjaston yössä.

Joulu on leikkiä

varausten melskettä

asiakasvirtaa lastenosastolla.

Joulu on aikaa,

lukemisen aikaa,

sohvalla kerällä

työpäivän jälkeen!

naapurissa makaa kuollut mies
ja minä seinän takana pohdin, mitä laittaa töihin päälle

naapurissa makaa kuollut mies
ja syön hyvällä ruokahalulla eineslaatikkkoa ja leipää

naapurissa asuu kuollut mies
minä en tiedä sitä, joten se ei ole minun asiani

naapurissa asuu kuollut
ja vasta kun hän lähtee
haistan sen monta päivää

Vuosien aherruksen jälkeen,
oletko valmis

aamulla pitkään nukkumaan
vasta päivällä hiukset harjaamaan
lukemaan kirjastossa lehtiä
eikä mielessä, mitä tarvisi ehtiä ja
nauttimaan päiväunista.

Muistathan myös

milloin osastolla kahvit keitetään
miten työhuolet pois heitetään
ja nostetaan jalat kohti kattoa.

Nyt olet kyllä ilman lomia
voit silti mielin määrin matkustella
tai kotona vain makoilla

vaikka lomaa ei olekaan
kirjoita lepo allakkaan.

Ja nauti! Nauti pitkistä aamuista
jotka alkavat vasta kahdeltatoista.

tänään listaan kaiken
taas
teen luettelon tehdyistä töistä
(joita pitää olla päivässä seitsemän)
kirjaan ylös tekemättömät työt
mitä syön seuraavana päivänä
miten liikun tänään huomenna perjantaina

listaisinko nämä listat vielä?
Entä nukutut tunnit.

Runo, jota en koskaan saanut annettua (anteeksi tiedät kyllä kuka)

Rakkaus on
Heli Laaksosen runo tinderissä
illan odotus ja katse

rakkaus on
yllättävä muutos siviilisäädyssä
puuttuva patja
ja myytävä omakotitalo 

Rakkaus on
syvä luottamus siihen
että toinen on
pysyy

Rakkaus on vakaus
jota ei ole tiennyt kaipaavansa
mutta kun sen löytää
ihmettelee miten on selvinnyt ilman

Rakkaus on
puhe joka ei lakkaa
katse joka pysyy
tuki joka ei kaadu

Pitäkää se.

Kadulla maisema kuin Raisio.
Metsä tuoksuu lapsuuden illoille,
jolloin oli pakko kävellä tunteita pienemmiksi.

Tupakin tuoksua kahvilla on ilo muistella, vaikken haluaisikaan enää polttaa.

Olen tullut niin vanhaksi, että väitän kaikesta olevan kymmenen vuotta, vaikka niistä olisi jo paljon kauemmin.

Olen onnellinen, kun pyhävaate on kestänyt kaikki nämä vuosikymmenet ja mahtuu edelleen.

Minussa on paljon nostalgiaa.
Näytän hölmöltä tämän hetken muotivaatteissa, ja ehkä myös siltä, että tädin ei kannattaisi edes yrittää.

väsähdin
- hätäännyin.

Enkä jaksa enää lainkaan
nytkö alkoi nukkuminen

yöllä
aamulla
pöydällä
autossa
töissä

kunnes tajusin juosseeni
kuukauden.

Väsyin
- hymyilin.

Hyvät matkustajat,
tämä on erikoispikajuna autuuteen.

Seuraavat pysähdyspaikkamme ovat
Diapam, Xanor ja Opamox.
Junassa on kalterit.

Itsemurha-alttiita pyydämme istumaan kasvot menosuuntaan.

Hyvää matkaa.

lähdin taas mukaan
siihen soutuun jossa ei rantaviivaa näy

kolisee pää laitoja vasten
sitä mukaan kun tuhoan vähäiset toivot
kanssasoutajista

tuhoan enemmän kuin etenen
en saavuta rantaa

ellen pysähdy ja nouse kivelle huutamaan

en ole enää tässä

ne ajatukset jotka tunnistan oikeiksi
tuovat hetkeksi valoon

kunnes lipuu hitaasti kaikki vasemmalle
sitten oikealle

ja ymmärrän, että ei tähän kannata enää takertua
koska oikeasti tällaista ei ole olemassa

minä vain siirryn laidasta toiseen
ja katson kuinka ajatukset vain tulevat lähtevät
ilman että niissä on mitään totuutta


en voi pysäyttää
en voi lähteä
en voi jäädä
en halua puhua
kun en tiedä - kuka minussa puhuu

makuuasennossa ihminen
pitää itsensä paikallaan
odottaa unta ja saa

päivällä viskoo itseään laidasta toiseen
kehon ääriviivat hälvenee
mutta luottamus paikallaan pitävään voimaan on vahva

onhan vahva
tarpeeksi vahva

kuka sua palvelee
äänimaailma huutaa sun korvissa
seinissä huuto joka kimpoaa
suoraan vasarasta poskeen

olen eloton ja elossa
vartalossa huutaa
vasara kallossa lyö
minä ja minua minussa

vihaan että en voi
mutta tajuan että se pelastaa huomisen
sillä tämän päivän voiminen
on sotkentunut huominen

en edes syö
kontrolli
pedantti
vaativuus
elämä minunko
ei paluuta loppuelämään
ei tervettä hetkeä kun jokainen vasara
päässä

puhallan paperipussiin ja uskon
että pupu tiellä on hyväksi
lautaselle rehut ja vitamiinit oikeasta purkista

yliannostus on mennyttä
avioehto ei myrkytyksiä
toisella luja usko että olen
itse istun joka hetki käsieni päällä
ja sisälläni heilun kehon reunasta reunaan

ei se näy
meikki pelastaa
tukka kammattu

peitän etten ole

Anna minulle
kokonainen suunnaton elämäsi
jossa asiat pysyvät oikealla tavalla

Anna minulle
sinun näkösi sillä haluan
nähdä tämän maailman kuin muut

Anna minulle
tunteesi joka ei halkaise
ei tukehduta huuda

Anna minulle
minun tuskani anteeksi niin kuin
minäkin annan niille
jotka eivät voi minua ymmärtää

äläkä päästä minua katoamaan
vaan pidä kädestä kun yritän liukua pois

horjuva
väärin askeltava
väärä suunta - vain sisäänpäin

voiko unohtaa
voiko lähteä pois
sanomatta syytä
kadota

jos ei jaksa tätäkään

voisinko verkostoitua pilvien kanssa
mielellään sateisten ja raskaiden

ajautua väittelyyn rekrytoinnista
lehtipuhaltimen kanssa
kenties lounaan merkeissä

etsitään iltapäiväkahviseuraa työpaikalle
burnoutin kokeneesta pyörään kiinnitettävästä tavarankuljetuslaatikosta

nimimerkillä epätoivoinen työntekijä syyskuun lopussa

on vaikea muistaa kuka on
kun juuri on ollut liikaa itsessään

menee liian syvälle
tai ei ole missään

voisiko tulla jo esiin
oikeasta ovesta

pois kaikki vanha
vai onko se jo uus
pois pitkä piina
kiertävä katkeruus

avain toivoon
silmät uutta päin
sateen jälkeen
usvassa uskallan eteenpäin

onko mahdollista
kuitata tää pitkä to do -lista

parilla ehkä huteralla viivalla 

allakka?

sen hukkasin jo menneellä viikolla 

liimalla

saisko paikattua itsetuntoa

kuntoa joka paranee vain juoksulla 

peitän arkeni jollain halvalla tuoksulla 

valokuvissa 

alan näyttää jo kuivalta 

paperinmakuiselta muijalta

pari viiksikarvaa naamassa 

ja jotain seisonutta suodantinkahvia

mikä rahina?

pelkästään mun korvissa vai kadulta

saako täällä onkia? 

myydäänkö kalapuikkoja? 

alan ehkä seota 

vedän yli listoja 

joita kirjoitan vain kaunolla

tekstaten kauppalistoja 

niissä kuultaa koko historia 

niistä to do listoista 

voisko joku vielä kuunnella? 

saisko olla muuta?

tähän jotain lisää. Ei kiitos.
jaksan juuri ja juuri kantaa nämä.

hyvä kun mahtuvat kyytiin.
tuli lähdettyä vähän pienin välinein.

mutta jos vielä sanoisit
miten näiden kanssa tulee elää?
jotain kotiohjeita?

(vai katsonko nykyajan lääkärikirjasta ja keskustelupalstoilta et kellä tällaset diagnoosit ja lihottaako vai tuliko tästä iho-ongelmia)

katkeruus (anteeksi)

vakavasti sairas

ihana nähdä sua taa niin värikkäänä ja iloisena

vakavasti sairas

sä tosiaan osaat tuon esiintymisen, sua on niin helppo seurata

pitkäaikainen lääkitys kertoo jo siitä, että on pitkäaikainen sairaus

sulle varmaan kaikki on niin helppoa, et jännitä mitään

verrataan vakavaan somaattiseen sairauteen

jos en tuntis sua ei tulis mieleenkään, että sulla jotain tuollaista, oot niin iloinen nytkin

vakavasti sairas

sua varmaan auttaa kun osaat jäsentää kaiken niin hyvin

- auttaa? kun silti vakavasti sairas

tatuoinko sen otsaan?

mitä sillä on väliä, kun sulla tuntuu menevän niin hyvin

vakavasti sairas

sä mietit sitä niin paljon, eläisit vaan ja nauttisit

- mistä?

Nainen

Taustapeilistä näen naisen
joka kyykkii tien varrella
ja horjuu laidasta toiseen.
Ketä se etsii?
Minne se on menossa?
Tietääkö se, kuka se on.

Lähimpään torppaan pyrkii haukkumaan.
Se on sekaisin.

Tietääkö se, mitä aikaa eletään (tiedänkö minä).
Mitä se nainen tietää?
Ja sitten se viedään.

Kun yrittää kysyä, se menee pitkin seiniä.
Ei suostu istumaan, eikä anna kättä.
Vetää käden pois.

Ja sitten yhtäkkiä katsoo ulos
ja alkaa selittää,
miten tyttöjen kanssa on tänne tuotu,
millaisia huoneita on.
Se ei osaa sanoa, kuinka vanha on,
mutta muistaa, että poika on toisella vuodella.

Etunimensä muistaa
ja sukunimen lausuu, ruotsalaisperäisen, jotenkuten.
Mutta tietääkö se, mikä sillä on?
Tietääkö se,
että sukupolvien taakka
on tullut kaukaa
ja jatkuu minuun saakka.

Metsäruno (Runojamit goes metsä 17.8.2018)

Äiti tekee disperiinipurkin kanteen reikiä.
Käsinkylvössä siemenet sirotellaan muokattuihin kivennäismaalaikkuihin.
Paras tulos saadaan, kun laikkuun tehdään saappaalla pieni urapainauma johon kahdeksasta kymmeneen siementä sirotellaan koko uran matkalle.
Lopuksi siemenet peitetään kevyesti.
Mäntyä uudistettaessa istuttaminen, kylväminen ja luontainen uudistaminen olivat vuonna 2013 yhtä suosittuja.
Männiköitä uudistettaessa kannattaa pohtia hetki mitä kolmesta suositusta tavasta käyttää tilanteen mukaan eikä vain käyttää paikallista muotitapaa.
Äiti tekee disperiinipurkin kanteen reikiä.

Aamunavetan jälkeen isällä on hommia.
Rönttävaatteet ja puun siemeniä mukaan.
Istutamme metsää toiselle puolelle pitäjää.
Epäilyttää tuleeko näistä mitään.
Kahdeksasta kymmeneen siementä.
Kävellään epätasaista pohjaa ja varistetaan purkista. Peittääkin vähän pitäisi.
Lopuksi siemenet peitetään kevyesti.
Olisiko istutus helpompaa.
Sellaisella hauskalla laitteella jolla
pojat väittää istuttaneensa kaljapulloja.
Eikä vain käyttää paikallista muotitapaa.

minun sisälläni oleva ilo
on painunut pallean taakse
ahdistaa sieltä aamuisin
kun ei pääse vapaaksi

minun tekevät käteni
vain tärisevät ja intoni on tahmeaa limaa
joka ei liiku ei lähde

minä olen pienessä sykkyrässä
itseni sisällä
josta katson vierasta maailmaa
ja muistelen kuinka joskus olin hiekkalaatikon sisäpuolella minäkin

nyt kukaan ei hae leikkimään
ei huuda avoimesta ikkunasta jonka olen sulkenut

Sieravuori - festarit

Tänne menossa. Ohi kaikkien muiden tapahtumien (joita samana viikonloppuna kovin paljon). Hinnalla (lue: kunnolla) millä hyvänsä. Ja kun vielä sopivasti loman lopussa.

Metronomin tahdissa (oi sydän lyö)

kävelen
juoksen
teen työt
mankeloin
- hyvällä rytmillä

vaihdan mielialaa
ahdistun
kalenterin tarkkuudella
hyvällä rytmillä (mitä nyt syke nousee)

mutta masennus
helvetti
aiheuttaa häiriön
rytmissäkin

Oi Aure

Etsitään tuhoutunutta maatilaa
dementoitunutta vanhusta
edunvalvojaa joka ei anna tietoja
kadonneita poikamiespäiviä
edesmennyttä anoppia

löytyy metsittynyt tienhaara
josta kumpikaan ei ole varma

virtaa

mulla todettiin epäily uudesta diagnoosista keväällä
onko sillä väliä
jäänkö siihenkin jumiin
neljä viikkoa kesälomaa ja rimpuilua
suurin osa poissa kotoa
ja paluu töihin jännittää
niin aina työt
pääseekö siihen putkeen taas ja haluaako
joka ei jouluksi katkea koska joulu niin hankalassa paikassa
siinä on vaikea olla joulussa ja ne odotukset
pari vuotta sitten kuoli äiti vuodenvaihteessa
joten ei se helpota vielä siinäkään
mutta jos oranssi maaliskuu auttaisi
ja avaisi taas silmät
ei kai tätä aina riitä
ylianalysointia ja niitä ajatuksia jotka vain tulee ja täyttää pään kuin ei olisi omakaan
vaikka onhan se juuri minua
sitä mitä aina

pidän kynsin hampain
kiinni tunteesta
joka tulee torstaina 10.27

kuka tämän iskisi minuun
loppuelämäksi
suoraan verenkiertoon

enhän häpeä
käännä katsetta
halua unohtaa eilistä
sulkea huomiselta ovea

enhän käännä takkia
nurinpäin uudelleen
niin että saan takaisin oikean
vaiko kääntöpuolen

en tiedä itsekään
oliko tämä eilen vai huomenna

katto madaltuu
Vai sadettako enteilee

jaksan jatkaa
kun valona sanat
joskus sanotut

Nyt istun hetkeksi
kun huimaa.

Luulin tietäväni
luulin lukeneeni
luulin luulin luulin.

Ja tiesinkin. Kerroin kaiken minkä tiesin.
Aloitin alusta ja tulin tähän hetkeen.
Kuvailin selkeästi ja tietäen että tämän osaan. Halusin niin kovasti että pöydän toiselta puolelta tulee vastaus. Vastaus joka sinkoaa elämäni aivan uudelle tasolle. Tai sitten ei. Mutta edes niin että se jatkuisi. Elämä. Millaisena sitten jatkuisi.

Sain vastauksen. Ehkä empivän.
Ei avautunut kuilu, ei soinut myöskään fanfaarit. Ei loistaneet tähdet.

Eteen aukenikin sileä tie.
Ja siitä näkee kauas.
Istun nyt tässä ja katson. Eteenpäin.

onko surussa jotain toivoa
sairaus joka paranee
helpottaa
ei poistu mutta muuttuu kuitenkin

mutta ahdistus
ei hellitä ei katoa
ei vaihda muotoa vaan pysyy
vuosikymmeniä samana
eikä edes helpota
ottaa sisäänsä kaiken muun
myös surun
ja omalla tavallaan kadottaakin sen

selviän. keinulauta pysähtyy.

Vauvaruno tilauksesta

Eräälle pienelle miehelle (tai oikeastaan hänen vanhemmilleen) piti rustata runo.
En sitä kirjoittamisen jälkeen voinut heti tänne laittaa, ettei kyseessä oleva perhe nää liian aikaisin. Ja sitten unohtui. Nyt tuli tarvetta runolle ja onneksi onnellinen perhe sen oli säilyttänyt. Joten tässäpä tänne säilöön (ja käyttöön) tämäkin.

* * *

Nuppu Näppy Napero
Kullanuppu Höperö

Onko söpöt varpaat? On!
Onko aivan ihana? On!
Onko oma kulta? On!

Muista halata
- myös isää

Muista nukuttaa
- myös äitiä

Ja pliis, vietkö vaipparoskat mennessäsi

Sähköiset sanat ovat avautuneet Porin keskustassa

Porin kaupungin ja Taiteen edistämiskeskuksen sähköiset sanat on nyt "auki" eli kaikkien ihailtavana Porin keskustassa. Avajaisia vietettiin tänään torstaina huikeassa auringonpaisteessa, ei uskoisi, että juhannus on jo lähellä (myöhemmin pisti sitten kaatosateeksi, mutta onneksi olimme jo ehtineet kierroksen tehdä).

                                                     Kuva: Karoliina Suoniemi / Taike

Tällaisten kirjalijoiden kanssa saan olla mukana projektissa: Aika vau!
Aulikki Oksanen, Simo Frangén, Elina Wallin, Heli Laaksonen, Tapio Koivukari, Pertti Rajala, Arttu Tuominen, Hanna-Riikka Kuisma, Leila Tuure, Hannes Tiira ja Pauli Karmala.

Tässä oari sanaa mun tekstistä.

Tykkään kirjottaa jokaista projektia varten aina oman jutun. Niin tässäkin tapauksessa. Ohje tai toive oli kovin laaja eli jotain porilaisuuteen ja/ tai kesään liittyvää. Ja tietysti halusin jotenkin liittää sen rakkaaseen harrastukseeni eli juoksuun. Tässähän on hyvä syy saada juoksukaverit vetämään lenkkiä pitkin Porin keskustaan, mielellään ilman karttaa ja katsoa, löytyykö kaikki 13 kaappia.

Idea lähti muutaman vuoden takaisesta tekstiviestistä Satakunnan kansassa, jossa pahoiteltiin sitä, kuinka miehet juoksee tiukoissa trikoissa tien varsilla. Juoksupiireissä tämä aiheutti monia hyviä ideoita: vedetäänkö kaikki mahdollisimman tiukat ja kirkkaat trikoot ja lähdetään yhteislenkille. Sen lisäksi urheiluvaatteiden käyttö katukuvassa on viime vuosina noussut aika hitiksi. Minäkin kehtasin avajaisiin kunnon treenivaatteilla (onneksi/valitettavasti alaosaa ei kuvassa näy).

Sen lisäksi halusin tuoda esille jotain kivaa. Runoni ovat usein aika ahdistavia (minäkö muka!) joten ajattelin, että kesään ja kadulle kuuluu jotain ehkä keveämpää mutta silti ajatuksella.

Graafisen ilmeen teki Vida Designen Heidi Valtonen. (Terkkuja Heidille, on siitä muutama vuosi, kun vedettiin valokuvakerhoa Porin nuorisolle). Ja annoin vapaat kädet, koska tiesin, että Heidi kyllä osaa. Ja mikä kuosi! Kaappi näyttää jo kaukaa urheilukaupan juoksuvaateosastolta! Ihan loistavaa!

Tässä vielä kerran linkki Porin kaupungin sivuille, josta löydät tietoa kaikista kaapeista ja myös kartan. Linkki aukeaa tästä.

Porin kävelykadun sähkökaapit saavat ylleen sanataidetta - ja minä olen mukana!

Kesken kamalimman talviahdistuksen sähköpostiini oli tupsahtanut viesti, jossa kysyttiin, haluaisinko mukaan tekemään sanataidetta sähkökaappiin. Onneksi mörkö minussa meni siksi hetkeksi (sähkö)kaappiin ja ymmärsin sanoa - kyllä!

Ja nyt tästä tulee vihdoin totta!
Torstaina 21.6. klo 11 kokoonnumme avajaisiin Porin torin Satakieli-lavalle ja kierrämme nuo kaapit. Mukana siis myös niin salainen minun kaappini, josta en kerro mitään etukäteen. Mutta sen voin kertoa, että asu vapaa avajaisissa ja lenkkivaatteissa saa tulla.

Taas siis jotain aivan uutta. Ja Poriko muka jämähtänyt kaupunki?

Tässäpä linkki kaupungin juttuun - klikkaa oitis tästä
Ja jos mielesi halajaa etsiä kaikki kaapit, niin alla kartta.

Ja tässä haaste: kierräpä kesän aikana kaapit ja ota vaikka selhvie niin tottavie voisin vaikka runoilla sinulle jotakin siitä hyvästä.

Ai niinku miten menee?

Onko jotain työn alla? Kysymys pysäyttää.
On. Elämä. Pää. Terveys. Tämä saamarin ahdistus joka ei hellitä eikä lääkitystä löydy. Julkinen terveydenhuolto jonne jonottaessa kuluu resepti jos toinenkin ja yksityinen lääkäriasema tienaa.

Aina jotain on, vastaan hymyillen.
Aina jotain. Runoja jossain muodossa. Niin kauan kuin elän, runoilen. Jos en muuta niin vaikka näistä kertyneistä lääkekokeiluista.

Aina on jotain. Elämässä. Minussa.

Nyt kun saat nämä työasiat pois mielestä
niin heitähän kunnon löylyt!

Sellaiset alkuun vähän kipakat,
saa vähän pistellä niskaa ja nojata päätä polviin
mutta loppua kohti jo helpottaa 
ja mielikin rentoutuu.

Sehän on se sauna vähän kuin tämä työelämän kaari.
Kovalla tohinalla sitä rakennetaan.
Mietitään paikkaa ja oven suuntaakin. 
Saattaa syntyä turhaa sähellystä ja kaikilla on mielipide. 
Niinhän se menee nuorena töitä hakiessakin.

Mutta kun sen valmiiksi saa ja ne ensimmäiset löylyt!
Siinä sitä kilistellään kuin vakityöpaikan saantia ikään.

Vaan se tuo sauna ei vanhene. Vaikka se kuluisi, ehkä lauteetkin
vaihdettaisiin niin hyvällä hoidolla se on miltei ikuinen.
Ja niinhän se on töissäkin. Vaikka työt vaihtuu,
osastot muuttuu ja työnkuva vaihtelee kuin presidentin mosaiikkikuva
niin ammattitaito pysyy.

Kuukauden kuluttua huomaat aakkostavasi maustehyllyn.
Vinyylit on genreissä ja lapset nauravat kirjahyllylle.

Ja ne saunapyyhkeet voi vaikka pistää värijärjestykseen.

menetin voimani (ne super-)
eikä kukaan palauta
en saa ilmassa lentävää palloa enää kiinni
kaikki kävelevät ohi

olen yhtäkkiä raihnainen
väsyn pelkästä ajatuksesta nousta
tai jos liikun
teen sen repeävällä voimalla ilman tukea

olen päätynyt tähän
katsomaan seinää
nojaamaan
... ja odottamaan

jokin kannattelee
syntyy toivo
toive paremmasta
jota ei osaa selittää tarkasti
kuin ei tätäkään
vallitsevaa olotilaa - sumeaa?

jos pysyn tuolilla
jos pysyn hereillä
onko se jo toivo?
onko se huominen
olenko huomenna?

entä miten selviävät he
joilla ei ole tätä muutaman tunnin
selvää rauhan hetkeä
jolloin pieni toivo nousee
että tästäkin selviää

miten jaksavat he
jotka yöstä aamuun ja
aamusta iltaan ensin taistelevat
kunnes eivät sitäkään jaksa

miten minä voisin heitä kantaa
kun en tätä hetkeä pysty itse
ja kuitenkin se toivo kannattelee
kun sen on hetken kokenut
sen muistaa

Kun tämä lavarunous on nyt niin muotia

Otteita
yleisön viihdyttämiseksi

hymyile
vaatii kymmeniä lihaksia mutta näytät paremmalta - ainakin kuvissa
voit tietysti pyytää ettei saa kuvata
siinäpä hyvä alku esiintymiselle
miksi et samalla kääntyisi ja esiintyisi
selin yleisöön

artikuloi selkeästi
paitsi paskemman runon kohdalla
epäselvyys voi olla hyödyksi

pukeudu
baariin pääsee helposti sisälle jos on vaatteet päällä, pikemmin ulos jos riisuutuu kesken kaiken
(tästä enemmän Harri Hertellin toimittamassa lavaruno-oppaassa)

jännitä
maltillisesti
käsien tärinää ei kukaan huomaa
nojaa vaikka rennosti mikkiin
mutta liika jännittäminen on epämukavaa

eihän tässä tarkoitus kenenkään ole mennä omalle epämukavuusalueelleen

lopeta ajoissa
niin jäi kaikille mukava fiilis
lapsenvahti pääsee ajoissa kotiin
aamulla ei väsytä niin paljon
aviopuoliso arvostaa aikaista kotiintuloa
maanantaina töihin paluu ei tunnu niin vaikealta
hallitus kiittää ja kiky
baarimikko ehtii tehdä vuoron päätteeksi pakolliset toimet ilman paniikkia
yleisölle jää fiilis että tätä lisää
kilpaileva runoilija pohtii olisiko viimeinen runo pitänyt kuitenkin jättää pois
myöhässä paikalle tullut ei ehdi kuulla kuin aplodit
muovinkäyttö illan aikana vähenee koska roskaa ehtii syntyä vähemmän
ilmastonmuutos hidastuu
valaan vatsaan ei kerry niin paljon jätteitä
valtionpäämiehet ehtivät levollisesti miettiä seuraavaa ohjusiskua eikä siviilejä kuole niin paljon

sanoinko jo kohdan
lopeta ajoissa

en nouse enää siiville
en lennä enää

itken menneille unelmille
hiukan huomisellekin
sille tuntemattomalle

ja sille jonka tunnen
- joka on minussa taas

voiko samaan veteen hukkua uudelleen
juoda samaa juomaa
ja huomata elävänsä kelausta eteen taakse

saako tästä hypätä pois?
missä on pysäkki

kun hukkuu uudelleen
luulee osaavansa
mutta huomaakin että luulo tekee itsestä tyhmän
luulen että selviän tästä jo
luulen että olen kasvanut tämän yli
luulin että tämä kaikki on jo koettu! Eikä helvetti olekaan

Ja minä luulin että aikuisena kaikki on hyvin
väärin luultu

hukuttaa

kuva ei täsmää
ei pysy paikoillaan

liukenee se vähäinenkin ote
kun luulee että pitää kiinni

on irti
repaleinen
mitä se silloin tekee - replottaa?
ja takertuu väärin vääränlainen epäselvä
suttu

uni ei sulje eikä avaa
uni jää kehoon
uni ei pelasta

ja aamussa sama tunkkainen maku
sekavat kuvat
peilikuva jota ei näe
taas väärin kaikki

saanko istua lattialla kysyin vuosikymmeniä sitten
ja nyt huomaan palaavani samaan
eikä se auta yhtään vaikka tässä on jotain tuttua
tässä on kaikki taas väärin
enkä minä saa pidettyä näistä laidoista kiinni

hukuttaa

jos rikkoo kuvan
eikä edes aio korjata
tuhovimmassaan polkee pienimmänkin
eikä edes häpeä

kävelee pois paikalta
huutaa rumia mennessään

ei jää odottamaan
ketään
koskaan

koska ei ole
koskaan

Vierellä(kulkija)

Keskustelin somessa (en ole juurikaan jaksanut keskustella muuta kuin somessa viime aikoina) masennuksesta. Eräs kaverini kirjoitti aiheesta ja sain luvan jakaa hänen ajatuksiaan. Siinä olisi ollut hieno paikka sanoa jotain fiksua. En osannut. En keksinyt yhtään mitään. Onko kaikki sanat masennuksesta, ahdistuksesta, mielenterveysongelmista ym. sanottu? (Voisko vaihtaa aihetta, kysyt ehkä).

Mutta tein tällaisen.

Kirjoitin runon aiemmin tänä vuonna. Olin saanut kutsun ystävän luo kahville. Sinne oli tulossa väkeä. En tiennyt, jaksanko mennä, mutta tiesin, että olen tervetullut, vaikka vain hetkeksi tai vaikka jaksaisin jutella vain parin ihmisen kanssa. Silloin syntyi tämä runo. Hänelle.

Dementian estoloma

Nykytekniikka tuo helpotuksen arkeen. Sanon haisevan vastalauseen.

Lähdettiin rentouttavalle lomalle. Insinööri ja minä.
Uintia, hyvää ruokaa ja parivuode suklaalla. Mutta löysimme itsemme dementikon alun painajaisesta.

Montako numerosarjaa pitää muistaa jotta voi lomailla? Huoneen laskuun saa tilattua kahvia. Näppärää. Sen voi vielä muistaa.

Mutta jotta saa pistettyä aamutakin kaappiin on keksittävä nelinumeroinen luku. Ja muistettava jos ei halua kulkea pyyhe päällä koko päivää. Ja kun keskität kaikki voimasi tähän, tajuat että kaapin oven numero kannattaisi myös muistaa. Voi missä on ne vanhat kumiset renkaat nilkkaan, josta pystyi katsomaan sekä sukupuolensa että lokeron numeron.

Tässä vaiheessa kai turha mainita insinöörin kaksiteholasit. Muija osti varalta pinkin uimapuvun jotta tapaaminen altaalla olisi helpompaa. Se kumpi tuntee ekana, heiluttaa kättä.

Selvisimme. Unohtakaa muistikokeet. Menkää kylpylään.

edellisten väärinymmärrysten jälkeen

käsittämättömien lausahdusten takia
tajuan istuvani edelleen lattialla
kylmällä kovalla pinnalla
hiukset likaisena ja herään
...

pitikö olla jossain
joku
jonkun kanssa
jonkin syyn takia
joka(tapauksessa)

---

ilmeisesti ei

Vierellä(kulkija)

Astumatta syviin rotkoihin
olematta olemassa
välillä läsnä
juoksua jossa ei loppua

käsittämättömällä tavalla
pysynyt rinnalla
elehtimättä silloin kun kipua on liikaa

pysynyt
ollut
valvonut kun muut nukkuneet