peilistä katsoo toinen
hän joka keväällä astuu minun ja peilin väliin

hän jolle elämä on leikki
kyyneliä ihmisiä hymyä

hän joka on tullut aina ja tulee aina
hän joka sai nimen juuri
hän jota minä odotan ja pelkään
jota rakastan ja vihaan

ja nyt katson
kuinka kaunis hän onkaan

keltainen on äärimmäisenä oikealla
oranssin ulkopuolella
reunalla mutta turvallisempi

kurotan sitä kohti heti kun näen sen
saanko kiinni? en voi koskaan tietää ennen kuin kosketan

rutistaa syliinsä ja tietää että se on minun
hetki jonka avulla uskoo hetken
näkee hetken enemmän värejä
muodot ovat tärkeämpiä
enkä hukuta itseäni puheeseen
huku puheeseen
huku mihinkään
tai keltaiseen

unohdan
kuukausiksi
en näe itseäni peilistä
en enää tiedä millaista on
pidellä keltaista

takana: riuhtomista
vaikka silmissänne näyttää "ihan hyvältä"

alati repimistä
jonka tajuaa vasta, kun lopettaa
ja aloittaa uudelleen

ei askelia ei juoksua
repimistä

häivähdys maaliskuun valosta

en saa otetta
mutta muisto on

kaipaan
en enää epäile?