sunnuntai 24. maaliskuuta 2019

Mikä on normaali?

Istun maanantaiaamuna keittiössä ja tuijotan vastapäistä seinää ja tiedän, että jo ensimmäiselle huomenen sanominen on hankalaa.

Mikä on normaali?

Se kun torstaiaamuna pulppuan ja mietin, kenelle voi laittaa kello 7.23 viestin, rakastan sinua.

Mikä on normaali?

Kun hoitaja ei kirjoita sitä papereihin.
Lääkäri ei pohdi lääkkeiden muutosta.

En spreijaa ladon seinään.
En himoitse naapurin vaimoa.
Laitan puhelimen toiseen huoneeseen.
Keskityn iltauutisiin.
Istun sohvalla ja kuuntelen, mitä toinen sanoo.
Luen kirjaa ja katson kellosta, että nukun, enkä lähde ennen aamuvuoroa lenkille.

miksi on niin hiljaista
märkää
miksi on niin
miksi on niin
ettei saa koputtaa
odotan
kukaan ei vastaa
kenenkään puhelin ei soi
pimeä on ovella
muttei sillekään avata
miksi ei soi
miksi ei miehet kiipeä
kuka kattaa pöydän
kenelle keitetään kahvi
minä odotan
minä seison
minä katson kauas
olen valmiina
minulla on tuhat ajatusta
siitä miten tästä jatkaa
mutta miksi on niin hiljaista
miksi ei soi

linnun luina
metsänä
sammaleena revittynä

kalliossa vetenä
kivenä
pelättynä

syksyn pimeytenä
eron riekaleina
hämärässä
yksin

torstai 14. maaliskuuta 2019

vapisen
kun en tiedä mistä jatkaa

vapisen
kun en tiedä miten tähän on tultu

värisen kyyneleiden johdattamaa tietä
jossa toivon enkelin olevan vastassa
kannattelemassa kun nämä jalat eivät kanna