en osta valkoisia kukkia
koska suru ei ole valkoinen

se on täynnä kaikkia sävyjä
tunteita
muistoja

eikä se mene pois
mutta joskus hiljaa hiipuu

älä pakene mustaan veteen
älä jätä minua rannalle

huuda vielä vaikka ääni on mennyt
juokse vaikka jalat ei kanna

älä jätä
älä koskaan minua

pihapuun varjossa
avaan muistojen kirjaa
katselen kuvia
ihan hiljaa

muistoksi minulle
jätit koko taivaan
minä uskon siihen
ja samalla sinua kaipaan

kuljit mun vierellä
ohjasit pientä kulkijaa
lohdutit hiljaa
kun kaipasin silloin lohduttaa

jää ikävä kaipuu
ja yksin nyt täytyy taivaltaa
mutta muistojen kultaa
sitä ei tarvitse koskaan unohtaa

Sut ikiuneen
enkeli kultainen vie
se polku on kaita
se ei ole meidän se tie

me kaipaamme sinua
itkemme vuosien ikävää

kaipaus

en kuullut enää moottorin ääntä
sumu vei valot mukanaan
olit lähtenyt
 - ja matka vain jatkuu

en ole mennyt
en ole tuleva
olen tässä

hetki hetkeltä enemmän
voimakkaammin
kovemmin

enkä mene pois
en hylkää

lohdutuksen tomumaa
sinne tahdon upottaa
sanat liian sattuvat
pelon tunteet raapivat

lohdutuksen tomumaa
sinne voisin sukeltaa
jättää tämän elämän
sydämeni särkevän

unen harsopintaan
jää painauma

tiedän
olet mennyt
etkä odottanut minua

pelkkä huominenko huolena
ei hetkeen yhtään ikävää
nurmessa kukka kuoleva
ilta laskee kohti pimeää

olen yksin
olen elossa
aika kulkee
ajassa

miksi mietin
miksi yksinäin
miksi pelkään
aikaa edessäin

miksi aina pelko huomenna
tulevassa oottais
- kuolema

kesken päivän
ei yhtään hetkeä
etten miettis
ettei ikävä

huomennako
päivä uudestaan
kohti iltaa
kohti kuljetaan

lohtu

ja valo nousee
purppuran savun aukaisee
silmät
pimeässä himmenneet
valon ottaa jokaisen
omakseen

minne minne minä menisin
kenen kenen lailla itkisin
kun tulisi ne suuret surut
vuosikymmenien murheet
kuka minua lohduttaisi
kuka pyyhkisi köyhän kyyneleet
kelle kelle minä laulaisin
missä lohdutuksen sanoiksi pukisin

kun tulisi ne suuret surut
surut

ja kun lohdutus saapuu
se kultareunaan pukeutuu
suruharsoon kietoutuu
tulee unenlailla
näillä hallan runtelemilla
näillä mailla
itku kuuluu kauas
kun lohdutus saapuu

kenen paikalle
hän istuu ikävissään
ketä odottaa
viimeisellä hetkellään
kuinka monta kertaa viimeistä
lausuu lähtijän rukousta

viimeisen purjeen
nostin viimeisen
sinun apunasi
enkeli kultainen

ketä odotan portilla
kuninkaan
kenet matkaan saa saattaa
missä vihreämpää
kero kukkia täynnä

kenet matkaan saan saattaa

käsi kädessä sun kanssa
hiljaa.

Puhallan.

Keijupölyä matkallesi.

kosketin kättäsi
viimeisen kerran
hymysi
kasvosi

kannoin unelmamme
viimeisen kerran
toiveesi
tunteesi

kenen luokse lähdit
minne sinulla kiire

viimeisen kerran