21,0975 kilometriä kaamosmasennuksessa

ihan sama miten menee

ajattelenko oikeasti niin
kun kiinnitän numerolappua rintaan
täysillä joka sekunti
ja viimeiset kilometrit enemmän kuin jaksaisi

on lähdettävä

ajettava pitkän tunnelin läpi
ja uskottava, että valo tulee
kun sitoo nauhoja
tsemppaa kanssaverryttelijää

ja mielessään ajattelee
että mitä tahansa sitä tekee
että olisi onnellinen

juoksen 21,0975 kilometriä sen tähden
että illalla ei tarvisi itkeä

juoksen jokaisen kilometkin vain sen tähden
että olisi yksi päivä jolloin olisi hyvä olla

juoksen 21,0975 miltei ennätysvauhtia
ja kotona kiitän jokaista metriä siitä tunteesta
joka kehossani vallitsee

tämä on minun lääkkeeni

minä juoksen jotta selviän tämän pimeän läpi

tarpeeksi kireällä (nauhat ja pää)

Tarpeeksi kireällä (nauhat ja pää)

Kiire hakkaa takaraivoa.
Olisi ehdittävä
kestettävä
kuunneltava
ymmärrettävä
nyökyteltävä oikeaan aikaan.

Minä kiristän nauhoja.
Samalla löystyy pää. Ja se takaraivo.
On lenkin aika.

Hakkaan jalkoja asfalttiin.
Sinne se jää
kiire
työ
stressi
ahdistus
itku
epätoivo

ja kuuden kilometrin jälkeen
kiire
työ
stressi
on tippunut asfalttiin.

Kotiin palaa hymyilevä juoksija.
Löysään nauhat.
Eikä kiristä enää pää.

juoksu (ennen lähtöä)

odotus ei mahdu yhteen aamuun
jännitys ei mahdu vartaloon
eikä mieli osaa taaskaan luottaa

lasken tunteja, lasken juomista
lasken aikaa milloin pukeutua

katson kellosta
kun on aika kävellä ulos
tarkistaa kengät
ja vihdoin
- käynnistää kello

lähtöviivalla se on vihdoin ohi - jännitys
on vain juoksu