tiistai 31. joulukuuta 2019

Kausipaikkalaiset

Kausipaikkalaiset
liikkuvan auton yleinen hymyn aihe
millaisia kukkia, haravoidaan käpyjä
voiko tähän nyt ajaa, mittakepin kanssa oikeaan kohtaan 

uuni ja leivänpaahdin,
ne kuule pesee hampaatkin sähköhammasharjalla

Hallin sijaan huomasimme vuokraavamme paikan pitkälle kevääseen, semikausilaisia nyt

hammasharjat toimii paristolla 
mutta mitään en pihaan ala laittaa
- kaksi päivää perattiin männikköä

ei mitään ylimääräistä 
- kausivalot ja kotoa kaivettiin vanhat kynttilät, pöytäliinat oli jo kaapissa mukana

onhan siinä kiva terassilla aamupala syödä 
- infrapunalämmitin tarttui kauppamatkalla mukaan

Mutta ei kai siellä talvella tarkene
- superlonia oven tukkeeksi
pari lisälämmitintä
lidlissä sopivasti paksu huppari ja pörrölegginsit

sängystä täytyy nousta kun joku ajaa ohi
eikä ketään nyt ole
onko tuo joku uusi porukka 
mikähän mies se on kun aina yksin käy ja on vain hetken mutta paljon kausivaloja 

kuukausi meni ennen kuin oppi ettei kaikkea tarvitse pakata takaisin kaappiin
vielä kauemmin että tajusi ettei nyt tarvitse latoa jääkaappia kuten ajossa
kahden kuukauden kuluttua jätti jo tiskivadin odottamaan pöydälle eikä laittanut joka kerta jemmaan 

lakasen nyt kuitenkin ennen kuin lähdetään 

sunnuntai 29. joulukuuta 2019

Lauantai (adventtikalenteri)

Runot ilmestyivät Kirkko Porissa -Facebook-sivulla adventtikalenterissa  15.-21.12.2019.

Sinä olet iäti sama.

Matkalla kohti joulua
muistelen aiempia vuosia

kymmenenvuotiaan riemua
joulunäytelmän pääosassa
kolmetoistavuotiaan hämmennys
kun saa lukea jouluevankeliumin
vaikka se kuuluu ysiluokan pojille

nuoren joka joululoman lukee kokeisiin
joulun odotus tummenee
kun sairaus laskeutuu taloon

omaa tietään etsivä nuori aikuinen
joka kipuilee aikuisuuden vaatimusten kanssa
mitä jos ei ole - aikuinen
eikä sellaiseksi koskaan tule
ja kotona taas tumma varjo

missä vaiheessa Betlehemin tähti
palasi kuitenkin joulun valoksi
missä vaiheessa joulun valo
pääsi tummien varjojen läpi

matka jouluun on hidas
matka pimeän läpi
matka jouluun on armon matka

“Sinä olet iäti sama”
minä olen se joka horjuu

Matkalla kohti joulua
katson itseäni ikkunasta
lohdutettu tuettu
ei ehkä koskaan aikuinen
mutta niin vastuullinen
että hetken uskaltaa luottaa

matkalla kohti joulua
siinä paljon kaipuuta
mutta myös kiitosta
siitä turvasta
jossa saan nyt kulkea

Perjantai (adventtikalenteri)

Runot ilmestyivät Kirkko Porissa -Facebook-sivulla adventtikalenterissa  15.-21.12.2019.


Pese minut lunta valkeammaksi

Niin taas lankesin
unohtui hyvyys
tuli tielle arkinen ärsytys
itsekkyys

unohtui lähimmäinen
unohtui luvatut hyvät työt
unohtui armo toisia kohtaan
ehkä itseänikin

Herra, pese minut lunta valkeammaksi

Niin taas unohdin
kulkea tietä jonka näytät
unohtui kiitos
katse kääntää valoa kohti

Eihän minusta lumenvalkoista tule siltikään?

Kerroitko
mutta unohdinko
miten sinun käsissäni
minunkin tekoni
unohdukseni
anteeksi annetaan

Voitko minutkin pestä lumenvalkeaksi

Torstai (adventtikalenteri)

Runot ilmestyivät Kirkko Porissa -Facebook-sivulla adventtikalenterissa  15.-21.12.2019.

Kuuntelen joulun ääniä
hiljaista hymniä
lasten kikatusta
kasvavaa odotusta

kuuntelen joulun ääniä
ja sisälläni soi

kuuntelen joulun ääniä
pieniä heliseviä
voimistuvaa laulua
jostain urkuparvelta

joulu on ääni
joulu on tuoksu
joulu on valo ja toivo

joulu on kuiskaus
joulu on muisto
joulu on askel kohti valoa

kuuntelen joulun ääniä
ja sisälläni soi

Keskiviikko (adventtikalenteri)

Runot ilmestyivät Kirkko Porissa -Facebook-sivulla adventtikalenterissa  15.-21.12.2019.

Kompastuinko
horjahdin
kuljinko silmät kiinni
pitämättä kiinni
tarttumatta kaiteeseen

kompastuinko
nolottaa
taisin sanoa pahasti
rikkoa hieman
tönäistä vastaantulevaa

taasko horjahdin
jaloin kompuroivin
kuljen päivän matkaa

Taisin huojua hiukan
taisin loukatakin
verisin kämmenin jatkan


sattuiko sinuunkin
minäkin horjahdin
elämän tässä kohtaa

Otatko kädestä
tuetko portaissa
kävellään yhdessä tätä matkaa

Tiistai (adventtikalenteri)

Runot ilmestyivät Kirkko Porissa -Facebook-sivulla adventtikalenterissa  15.-21.12.2019.

Joulua kohti
valoa kohti
kohti syntymän ihmettä

uupuneena
matkanneena
kohti valoisaa seimeä

jaksan kulkea
odottaa toivoa
ihmeellisellä matkalla

turvaa voimia
rukouksen vastausta
odotan tiellä kulkiessa


Joulua kohti
valoa kohti
kohti syntymän ihmettä

askel kerrallaan
pysähdyn nojaamaan
kohti valoisaa seimeä

Joulu on lähellä
seimi on edessä
tässä on hyvä olla

Maanantai (adventtikalenteri)

Runot ilmestyivät Kirkko Porissa -Facebook-sivulla adventtikalenterissa  15.-21.12.2019.

Tiet tehkää avarat!
Tiet tehkää avarat!
on Vapahtaja tuleva
tiet tehkää avarat!

käymme kohti joulua
on Vapahtaja tuleva
on toivo kasvoilla

ja matkan varrella
saat toista tukea
ja luottaa uskoa
tiet tehkää avarat

on lapsi tulossa ja valo!
valon tähti taivaalla
ja niin arkana
käyn kohti tallia

sillä tällä matkalla
olemme samalla
on tilaa kulkea
jokaisen matkata

ja matkaturvana
Johannes Kastaja
ja Jumalan karitsa
on meille tulossa

nyt saamme valoa
ja elää odotuksessa
tällä matkalla on
heikko vahvana

käymme kohti joulua
uutta toivoa antaa
tähti taivaalla
ja miehet kedolla

Tiet tehkää avarat!

Kolmas adventti

Runot ilmestyivät Kirkko Porissa -Facebook-sivulla adventtikalenterissa  15.-21.12.2019.
Adventtikalenterin teossa mukana Anne Sippola, Anna Kasvinen ja Mikko Jokinen.

Johannes Kastaja
mies Jordan-virralla
edelläkulkija
sanansa mittainen mies

Kastaja
mies autiomaasta
jonka muistamme juhannuksesta

Johannes Kastaja
saarnaaja
puhui parannuksen teosta
Jordan-virralla

Kastaja
hunajaa ja heinäsirkkoja
niin vaatimattomana
ja silti vahvana

Johannes Kastaja
joka neuvoi antamaan
toisen paitansa
ja tyytymään palkkaansa

Johannes Kastaja
josta pohdittiin Messiasta
Kastaja
joka kertoi kuitenkin
hänen jälkeensä tulee Vapahtaja

Runo valmistuneelle

Tehdään opinnäytetyötä
koira piti lenkittää
jatketaan
joku oksentaa olkkarin matolle

Tehdään opinnäytetyötä
Hirsjärvi
eläinlääkäri soittaa
tiivistelmä
lääkkeet saa hakea

Tehdään opinnäytetyötä
menee käämit
kuka käy kaupassa
missä on aamu
miksi on pimeää
miksi koira ei suostu pissaan

Tehdään opinnäytetyötä
yöllä jään jumiin pakohuoneeseen
zombeja
opinnäyte
rivivälit
theseus
opettaja ei vastaa
kolmonen olisi hyvä
joko tämä loppuu
en opiskele enää koskaan

Tehdään opinnäytetyötä
koira
kutimet
flunssa
onko tässä järkeä

Tehdään opinnäytetyötä
ja se on tarkastusta vaille valmis
Opinnäyte
Kuohari
kutimet esiin
Koira on ihana

Ihanaa!

perjantai 13. joulukuuta 2019

Onko niitä ksenonvaloja vielä eli mitä näillä härpäkkeillä tehdään

Insinöörin ja vaimon suhteen alun yksi kriittinen tekijä oli automaattivaihteisto.
Insinöörillä oli momentinmuunnin.
Vaimolle luksusta oli ohjaustehostin ja toimiva kasettisoiton.
Jos takalasin pyyhin toimi, päästiin jo pitkälle.

Koulun pihalla opeteltiin ajamaan.
Onneksi, sillä norovirus iski reilu sata kilometriä ennen kotia.
Rauhallisesti köröteltiin mutta perille päästiin.

Niin eteni suhde.

Vaimo osasi jo kysyä autokaupassa viisaita.
Oppi jossain vaiheessa, että ne ksenonit on nykyään ledit.
Automaatteja on myös kaksoiskytkinvaihteisto, robottivaihteisto ja variaattori.
Kaukovaloautomatiikka aktivoituu vasta kun nopeutta on tarpeeksi ja
ajodynamiikkaan valittu eco onkin välillä normaali ja kuitenkin eco.
Joku logiikka varmaan, viisas.

Mutta kun autotallin edusta on täynnä autoja ja talliin täytyy vekslata,
peruutuskamera ja puskurianturit pelastaa!

Samaan aikaan autotallin luona olevat naapurit näkevät
loogisen ja sulavan siirtymisen ahtaasta pihasta talliin.
Eikä kukaan tiedä, että juuri tämä kuski
vetäisi autokoulun peruutuksessa törpön niin tiukasti
auton pohjaan, ettei kukaan yllättynyt, kun inssi pomppasi.

Tekniikasta kiitos. Navigaattori pelasti avioliiton,
kuljettajan apujärjestelmä maineen.

sunnuntai 17. marraskuuta 2019

Kirjoitettu Keski-Porin seurakunnan runo tilaisuuden osaksi


SYKSY

Ja valo hämärtyy
purppuran savun aukaisee
hiipii hiljaa
jään iltaan hämärtyneeseen

Ja valo hämärtyy
purppuran savun aukaisee
luonnon värit
talletan päivään menneeseen

TALVI

Ja valo hämärtyy
valkoisen savun aukaisee
kylmyyden
annan koskettaa viipyillen

Ja valo hämärtyy
valkoisen savun aukaisee
kynttilöin
tuon toivon hiljaisuuteen

KEVÄT

Ja valo nousee
purppuran savun aukaisee
silmät
pimeässä himmenneet
valon jokaisen ottaa omakseen

Ja valo nousee
purppuran savun aukaisee
tunnen
pimeän kevenneen
tarraudun siihen tunteeseen

KESÄ

Ja valo nousee
purppuran savun aukaisee
kirkkauteen
ja lämmön lempeyteen
nukahdan iltaisin uudelleen

Ja valo nousee
purppuran savun aukaisee
luonnon kauneuteen
ihastun yhä uudelleen

lauantai 16. marraskuuta 2019

Tähdenlento

Lähdettiin insinöörin kanssa katsomaan tähtiä. Rouvalla otsalamppu, insinöörillä tavallinen. Turvallisuussyistä rouva kävelee pimeässä takana ja valo on insinöörin toppatakissa.

Siinä sitä niska kenossa katsotaan rouvan tutkitusti huonoilla niskalihaksilla. Välillä täytyy ihailla tuulivoimaloiden valokuvioita. 

Otavasta pääsi jotenkin Pohjantähteen. Ei muistettu. Oli joku Väinämöisen viikatekin, rouva muisteli kouluajoilta. Ei löytynyt. 

Insinööri näkee tähdenlennon. Ei ollut lentokone, kun niin mutkitteli. Rouvakin näkee ja ehtii toivoa ja insinööri korjaa, etteihän se tähti ole. Jahas, miten kävi toiveen. 

Päätetään lähteä sisälle. Rouva kysyy, miten se tähdenlento. Insinööri alkaa selittää mutta aina uuden termin kohdalla pitää pysähtyä ja selittää. Unohtuu se alkuperäinen kysymys. 

Kahden viikon kuluttua rouva hakee kirjastosta tähtitaivaasta kertovia kirjoja. Insinööri katsoo Ursan sivuilta tämän hetkisen tähtitaivaan. Rouvan lukeminen on hidasta, kun jokaisessa virkkeessä on ainakin yksi termi, mikä pitää ensin selvittää. Huomataan, että on pilvistä. Ei lähdetä ulos. Ursan mukaan tammikuun jälkeen näkyvyys taas paranee. Eihän siihen ole kuin kaksi kuukautta. 

Kirjasta löytyy kuitenkin hyvä kartta. Pohjoinen on selvillä ja rouva istuukin juuri oikeinpäin. Kunnes huomaa, että itä ja länsi onkin väärinpäin. Insinööri neuvoo nostamaan kirjan pään päälle, jotta näkee oikein. Rouva pohtii, että ymmärtääkseen tähtitaivaan oikein, hänen täytyy istua tietyllä tuolilla ja lukea kirjaa pään yläpuolella pitäen. Tästä hän muistaakin, miksi ihmisen biologia oli aina niin vaikeaa oikeine ja vasempine kammioineen. Mutta onneksi isä opetti, että lehmää ja autoa luetaan aina takaapäin. 

lauantai 19. lokakuuta 2019

Ovikello soi.
Meillä on summeri
alaovi lukossa.
Ei kenenkään pitäisi olla tulossa,
en odota ketään.
Beetasalpaajat on jo laukussa.
Ostan munia, vaikka ne pilaa ilmaston.
Ovikello soi.
Meillä on summeri.
En odota ketään.
Olen lähdössä kauppaan.
Tukkakin on pesty ja beetsalpaajat laukussa. Olen tarkistanut pankkikortin tunnusluvun. Viisi kertaa.
Ovikello soi.
Meillä on alhaalla summeri.
Mietin voiko vessapaperia käyttää suodatinpaperina. Ei voi.
Ovikello soi.
Meillä ei ole ovisilmää. Joku kuitenkin näkisi sisälle. Liivijengi tai Putin.
Ovikello soi.
En pääse koskaan kauppaan.
Ilmastonmuutos ei toteudu munien osalta. En saa kahvimaitoa ja lehmät ei piere.
Ovikello soi.
Meillä on se hemmetin summeri, eikä kukaan ole sitä soittanut, eikä yhteisvastuuta enää kerätä, veteraanit on kuolleet samoin naapurin mies.
Ovikello soi.
Ovikello soi.
Soipa vielä niin heitän kengällä.
Ovikello soi.
Summeri ei soinut.
Meillä ei ole ovisilmää.
Ovikello soi.
Missä ne beetasalpaajat nyt on.
Ovikello soi.
"Äiti tässä. Aukasetko.
Ne sun talvikengät oli kellarissa, otin nämä toisetkin, kun sinne asti menin."

tiistai 15. lokakuuta 2019

en ole vastuussa
     maailmantuhosta
     lähikaupan konkurssista
kuolemista
vastasyntyneistä

itsestäni ehkä
hyvinä päivinä

en työkaverista ruuvipuristimessa
kentällä huutavista lapsista
lapsista ilman kenkiä
niistä lapsista joita ei syntynyt
tai syntyi vääränä hetkenä

ambulansseista ruuhkassa
valottomista pyöräilijöistä jalkakäytävällä

kannan oman raskaan pääni
jos niska kestää
fysioterapeutin tuella senkin
ja kenkäni jotka pitäisi vielä suutarille

en kanna maailman taakkaa
vaikka kuvittelen että kuvittelet että kannan

sunnuntai 13. lokakuuta 2019

Kirjoitettu seurakunnan runon ja musiikin illan tekstiksi johdattamaan Marjukan ja Kaisan runojen jälkeen musiikkiin.


Elää elämäänsä
keneen turvaten
elää elämäänsä
hetkeen vajoten

Keneen minä luotan
missä matkaten
missä on mun tieni
jatkan empien

Elää elämäänsä
turvaa etsien
vastausta vailla
ja sen löytäen



Elää elämäänsä
vuorilla kulkien
elää elämäänsä
laaksoon matkaten

Keneen minä luotan
missä matkaten
missä on mun tieni
jatkan empien

Elää elämäänsä
turvaa etsien
vastausta vailla
ja sen löytäen



Elää elämäänsä
hiljaa kulkien
elää elämäänsä
kanssa kiitoksen

Keneen minä luotan
missä matkaten
missä on mun tieni
jatkan empien

Elää elämäänsä
turvaa etsien
vastausta vailla
ja sen löytäen



Elää elämäänsä
aina turvaten
elää elämäänsä
luona rukouksen

rukouksen voimaan
tänään luottaen
rukouksen nostan
luokse Jeesuksen

Keneen minä luotan
sen jo löysinkin
missä tänään kuljen
varmoin askelin

Elää elämäänsä
turvan löytäen
uskon heikkoon voimaan
tänään luottaen



sunnuntai 22. syyskuuta 2019

Kaikki nämä vuodet olen luullut

Rakkaus on kadehdittava arki
kun kerron kaverille kaupasta tuodusta
murekkeesta ja kuinka se valmistuu minulle valmiiksi

minä ehkä luulin
että yhteiset lapset on joku liima
joka puristetaan synnytyksessä
ja pitää vaikka kuinka erkanisi

en sitä kyllä kadehtinut
ympärivuorokautinen vastuu
jo lehmistäkin ahdisti ja ne on kuitenkin toisessa rakennuksessa (ja halvautuessaan nostetaan autoon ja heippa)

mistä toinen eniten puhuu
sitä hän sinussa kadehtii
auto mies joskus ehkä työ
(ei koskaan palkka krooninen sairaus ohut tukka äkisti kuolleet läheiset)

jo vuosia sitten tajusin
kuinka se läheltä kuuluva outo narina
on todellakin kateutta
ei ärsyyntymistä siitä mitä olen
vaan siitä mitä teen ja minulla on

kaikki nämä vuodet luulin
että tämä on sitä selviytymistä
mutta kun kauempaa katsoo
luulee että se pois sylkemäni ahdistus
on kultalusikka
no ottakaa jos haluatte

perjantai 6. syyskuuta 2019

Kuljettajan viereinen henkilö

Matka lähtee hyvin käyntiin
jos
ensimmäinen vastaantuleva karavaanari tervehtii
jos ei
siirtoajossa
aloittelija
vuokravehkeellä (ja kesäseuroissa)
tyyli on vapaa
mutta laiska ranneliike silti ärsyttää
joskus vänkäri pelastaa, yleensä siis rouva
nelikaistaisella ja risteysalueella vaatii tarkkuutta
voiko noin kauas
mitä jos henkilöauto juuri ohittaa ja luulee, että sille huidotaan
ja kaupungin vilkkaassa liikenteessä kuljettajan viereinen henkilö hoitaa homman
Käden nosto! Varoituskiljaisu
matkan varrelle mahtuu ehkä pari oharia
se kuitataan helposti koska reissulla tervehditään ainakin yksi leipäauto ja hevoskuljetus
tasoissa ollaan
paljon on tuttuja liikenteessä
(loman jälkeen vaihdetaan henkilöautoon ja fillariin, muutaman kerran vielä silloinkin lapa nousee)

En ole pimeä
Olen liekeissä
En pölyä
Olen vapaa

Mikä minussa kulkee nyt
Se mikä pysähtyi mikä pysähtyi mikä

Olen valossa
Kaaressa
Keltainen

Kenen neuroottinen ajattelu
Kuka koskee ikkunaan likaisin sormin
Miksi kääntää katseen hellaan uudelleen

Mitä teki lomalla
Mitä vapaalla
Laske
Montako kirjaa
Montako kilometriä
Montako päivää kuukaudessa
Jäätelöä
Viestiä (niitä ei lasketa enää kuten tekstiviestejä)

Kenen ajattelu soi
Kenellä helisee
Kuinka monta sääntöä
Miksi kukaan ihmettelisi minun normaalia

Kenen ajattelu rätisee
Mitä tein viime viikon tiistaina
Milloin pesin lakanat
Missä on jouluverhot

Tämä on totta. Tämä on arki.
Minun päässäni laskuri toimii.

sunnuntai 25. elokuuta 2019

Ranskalainen vai erillisvuoteilla

Vaimosta tuli vaimo jotta on joku joka nukkuu hänen kanssaan
eri huoneissa nukkuminen olisi avioero
miksi yleensä olla naimisissa jos kukaan ei lämmitä varpaita tai töni kun kuorsaa

ei siis katsottu autoa jossa erillisvuoteet
ei ennen nukuttu erillään
jos ei kelvannut niin menköön keittiön pöydälle makaamaan tai pystyttäköön teltan

mutta jostain on tingittävä
auto kun on eikä omakotitalo

kumman otat
haluat vessaan ilman kiipeilyä mutta
menetät toiselta jalalta sängyn
jos haluat jaloille tilaa
könyät yöllä toisen yli

vaimo nukkuu aina kippurassa
valinta on selvä

kunnes tulee se viides kesä
ja käytännön syistä vaihdetaan yhdeksi yöksi paikkoja - eikä sitten vaihdetakaan takaisin!

olo kuin lapsuuden retkellä
täällä en ole koskaan ollut
sängyn toisella laidalla

torstai 22. elokuuta 2019

Harvinaisen paska ihminen

Juhlien jälkeen

oon just sellanen
harvinaisen paska kaveri
tuun liian aikaisin etkoille
ruinaan kahvia eikä kukaan muu halua
tanssin vääriä biisejä
kun vihdoin on päästy baariin, liian myöhään

Kokouksen jälkeen

oon just sellanen
harvinaisen paska ihminen
naputan kynää
ja ennen kokousta jo sanon
että tässähän ei mene kauaa kun käydään reippaasti asiat läpi

harvinaisen paska ihminen
tekee ylipirteästi muistion heti
ja muistuttaa henkilökohtaisesti erikseen mitä kenenkin piti tehdä

Loman jälkeen

oon just sellainen
harvinaisen paska ihminen
tulen lomalta töihin
siivoan pöydät
käyn pinot läpi
kyselen mikä on meininki
en myötäelä en jaksa kuunnella ei kiinnosta

Yleisesti ottaen
huomattavasti normaalia hankalampi
helposti ehkä lähestyttävä
mutta siihen se sitten jää

maanantai 5. elokuuta 2019

Viisikymmenvuotias ansaitsee virstanpylvään.
On nähty elämää. Muutama kaupunki.Vähän kremppaa.
Selkä ei ole entisensä.Muutossa on rikkoutunut muutama lasi. Moniteholasit on ollut jo monta vuotta.
Shampoopullon teksti on muuttunut kovin pieneksi mutta shampoon kulutuskin on vähentynyt.

Viisikymmenvuotiaalle sopikoon siis kivinen paasi virstanpylvääksi. Nimi ja ikä.
Ei unohdu, jos cooleri kovemmassakin käytössä.

Kuusikymmenvuotias on viisastunut lisää. Tukka ohentunut, se vähäkin.
Ilman laseja ei lueta enää lehteä. Kovin nuoret jäävät eläkkeelle. Joskus teatterissa erehtyvät kysymään alennuskorttia, onneksi ei aina tarvitse kaikkea kuulla. Ruisrockiin pitää kuitenkin maksaa.

Elämä on tasaantunut. Joka paikkaan ei tarvitse lähteä. Tai ennätä. Julkiset palvelut lähettävät kirjeitä. Yhtäkkiä kaikkia kiinnostaa ikä. Eläke. Asuminen. Ajokortti. Selkä. Nivelet. Eturauhanen. Kynnykset.

Kuusikymmenvuotias on kerännyt jo omaisuutta. Iittalaa. Jopa Marimekkoa. Kolmas pesutorni. Liikaa lautasia. Vanhaan asuntoon paremmin sopivat matot. Vähän liian pieni talvitakki. Koulussa itsetehty jakkara.

Kuusikymmenvuotiaalle sopii aarrearkku, johon voi kerätä tärkeimmät aarteet. Ehkä haudata maahan. Tehdä kartta, jotta löytääkin sen, kun käy jo seitsemättä kymmentä.

tiistai 23. heinäkuuta 2019

vänkärin penkki kääntyy

Miehestä ei tule vänkäriä, vaikka hän vaihtaa vänkärin istuimeen. Ei, se on ruokailutilan tuoli. Selkä käännetään  menosuuntaan ja siitä ei sitten nousta ennen kuin on syöty.

Tässä autossa on pöytiintarjoilu.
Logistisista syistä.

Keittiö, ruokailutilan vieressä, on vaimon aluetta. Aamupala, välipala, ruokailu, iltapala ja välikahvit joka välissä. Vaimo käy kaupassa, vaimo tiskaa.

Naapuriautossa pohditaan, eikö tuossakin perheessä voisi olla hiukan modernimpi työnjako. Ei voisi. Auto on ainoa alue, jossa vaimo hoitaa ruuat. Syyskuusta toukokuuhun jääkaapin täyttää mies. Mutta sitä ei karavaanarit tiedä. Eikä tarvitse.

Keittiön ja ruokailutilan välinen alue on periaatteessa eteistä. Kattilakaapissa on vedenkeitin. Pulloja jemmataan myös perunoiden päälle.

Kaikelle on oma paikkansa, mutta kuka hiivatti ostaa kaupasta vääriä asioita.

Vaimo mahtuu myös takatalliin

Epäilyttää.
Meillä ei vesi kulu lainkaan. Ei laske prosentti ei. Pestään käsiä, huuhdellaan luutua. Ei laske.

Nostetaan sänky. Siinä on ne kannatinjouset, ei tipahda niskaan, vaikka hirvittää kurkotella kaula giljotiinin kohdalla.

Nostetaan pöytä. Se on siinä säilössä säiliön päältä. Ennen pöytää kaikki kassit ja nyssykät. Vaaleanpunainen työkalusalkku. Sadehaalarit henkseleillä. Rukkaa.
Viimein ruohomatto ja kansilevy auki. Narua kaapista ja levy kiinni sängynpohjaan.

Vihdoin korkki auki ja pienikätinen vaimo tunnustelee, onko pinnan korkeusanturit kohdallaan. Kaikki hyvin. Korkki kiinni. Levy päälle. Matto. Pöytä. Kassit.

Ei ole vikaa. Kyllä se kuluu. Mutta kun polkemalla poljettu täyteen vettä niin kestäähän se, ennen kuin kuluminen tuntuu.

Ei vaimo tunkenut itseään kuin puoliksi takalaatikkoon. Ei edes kainaloa myöten vesisäiliöön.

sunnuntai 14. heinäkuuta 2019

Kartturi

Liikenne reitillä on nyt sujuvaa

Vaimo lukee karttaa.
Tämä pallura (se on se kaupungin merkki kommentoidaan vierestä)
on niin iso, etten minä näe, mitä siinä alla on.

Katsotaan Google mapsista.
Mutta mihin ohjaa navigaattori?
Risteysalueella ei voi roikkua koelaudan päällä, vaimo aiheuttaa suhteellisen ison katvealueen.

Yhtäkkiä navigaattorin ukkelista tulee puheliaampi kuin vuosiin. Ei riitä, että on tietyö ja silti olet nopeimmalla reitillä. Nyt alkaa pukkaa vierasta kieltä kartan päälle yhtenään. Meidän autolla ei muka ole enää oikeutta ajaa täällä. Tai navigaattorilla. Tai sen miehellä. (Ei vaimon.)

Puhelimen paikannuksen avulla voi tarkistaa, missä ollaan, jolloin voi katsoa kartasta reittiä. Mikäli pystyy lukemaan tekstit väärinpäin, jos ei satu olemaan samaan suuntaan kuin kartantekijä. Päästään perille.

Kirjaudutaan leirintäalueelle. Respassa annetaan kartta. Etsitäänpä se paikka sitten siitä.

Kuvitteellinen matka Suomen kesässä

Berliinin kautta Tokioon.
Parkanon pohjoispuolella takapenkiltä kysellään, missäs nyt ollaan.
Matkalla Suomen kesään!

Kahden kyläpanimon jälkeen löytyy todellinen aarre. Kyläkauppa! Alennuskrokseja, yksisuuntainen kylmiö ja ilmakiväärin patruunoita tauluineen. Baarista saa viskiä. Jäämmekö hetkeksi tähän.

Suomen kesä näyttää parhaimmat puolensa. Sataa kaatamalla ja välillä vain sataa. Rakeita idässä. Ei lähdetä sinne.

Merenrannalla kaksi hyvää vaihtoehtoa: tuuli vie hotdogin kääreet tai lokki syö hotdogin. Valitse itse, kumman haluat. Aina sinapit rinnnuksella kuitenkin.

Jos oman nukkumatilan lämmitys toimii, itikat pysyy verkon takana ja lapset on ymmärretty viedä sisätiloihin ulkoa huutamasta, on naapurilla ongelmia varkaudeneston kanssa. Yhdessä yössä oppii hyvin Sunlightin hälytysäänen. Seuraavana päivänä se kuulostaa jo tutulta kuin kotikoivun lintunen.

Kotiin on aina kiva palata. Tehdä kolmen päivän aikana se, mitä lomalla on viikon välttänyt. Kolmatta koneellista tyhjentäessä alkaa pohtia, olisiko kuitenkin ollut mukava ottaa ne vanhat shortsit mukaan. Vielä ne varmaan mahtuisi. Kaivaa ne kaapista, kokeilla, havaita hyväksi ja pistää kaappiin odottamaan ensi kesää. Mahtuisko?

keskiviikko 10. heinäkuuta 2019

Kaasuliekillä

Utelias ihminen on utelias karavaanarinakin.

Miten ne muut tiskaa? Sosiaalisuuden huipentuma.
     Karavaanareiden omalla alueella voi
     käyttää paikan tiskiharjaa
     löytyy tulppa molempiin altaisiin
     (ja niitä altaitahan pitää olla kaksi)
     perheessä lapsi apurina
     kuivausteline omasta takaa tai
     kuivataan pyyhkeeseen heti

Yleisillä leirintäalueilla huomioitava seuraavat
     talon tiskiharja kierretään kaukaa
     tarvittaessa pestään omassa vadissa
     ja kyllä - kuivataan paikan päällä
     mikäli pöydässä ei istu joku huutelija

Äiti se joskus kysyi, kuivaanko vasta autossa. Taidettiin olla Keskisellä ennen laajennusta, kun pihaan pääsi vain ennen puolta päivää ja oli pakko periaatteesta luopua, kun niin jonoa. Siellä tiskataan kylki kyljessä ja läheisyys lämmittää varsinkin, jos ovi on kiinni.

Kyllä ne miehetkin tiskaa. Ainakin kausipaikkalaiset. Pyörällä tiskaamaan ja äkkiä takaisin kotipesään.

Tiskaaminen on alueen sosiaalisin tapahtuma. Saunassa voi olla hiljaa. Tiskatessa perheen esikoisen tokaisee, että olet aika hyvä tiskaamaan. Jutellaan tiskaamisen lisäksi äänikirjoista ja dekkareista. Astioita en voi analysoida, hän tiskaa vain kattilan. Keskikokoa, mutta sen saattoi arvata. Heitä kun on viisi. Se selvisi jo ensimmäisestä lauseesta.

Jalalliset viinilasit muuten harvoin lasia. Paitsi kausipaikkalaisilla.

Mutta ne sähköhammasharjat...

lauantai 6. heinäkuuta 2019

Kuljettajan viereinen henkilö

Ennen turvavyötä säädetään navigaattori, koska niin notkea ei ole edes tanssija.
     osoite arvioitu saapumisaika
     välietappi vältä valtateitä
     lauttoja u-käännöstä poroja
     lapsia rattijuoppoja
     leikkuupuimureita äkäisiä
     kausipaikkalaisia irtiolevia
     koiria kaikkea mikä voi mennä
     renkaan alle huutaa
     eikä tule sieltä pois

Viidenkymmenen kilometrin kuluttua
aletaan miettiä kahvipaikkaa. Sadan
kilometrin jälkeen pidetään.
     tasainen järvimaisema
     ei muita pysähtyneitä
     siistit penkit
     (ei välttämätöntä)
     sopiva maisema valokuvata
     ei liian lähellä ohiajavia rekkoja

Kauppareissu ennen majoittumista tarvittaessa. Uusi eksoottinen elämys tutun kauppaketjun myymälässä toisella puolella Suomea ja huomata eroavaisuudet. Löytää kaikki viisi.
     paikalliset leivät
     kahvitarjous
     ei ilmaisia ämpäreitä
     hassua murretta puhuva kassa
     (keksi tähän viides)

Ja perillä tehdään kaikki kuten kotonakin. Sama ruoka, iltakävely, puoli yhdeksän uutiset ja muutama sivu kirjaa ennen unta.

Kyllä lomailu on virkistävää!

sunnuntai 30. kesäkuuta 2019

millainen matka
kuka kulkija
millainen polku
askel korkea

Ketä seurana
mitä kohti
uutta huomista
- näkee katseesta


tämä on sinua varten
tämä on sinun polku



kaikella aikansa
kenen mukana
yhdessä valossa
suunta vakaana

kuka rinnalla
mitä kohti
uutta huomista 
- toiset tukena

tämä on sinun tarina
tämä on sinun polku

tästä on hyvä jatkaa

lauantai 29. kesäkuuta 2019

Säätiedotus kulkijoille

Säätiedotus kulkijoille
Tiedotukseen sisältyy varoituksia.

Huomautus veneilijöille:
Yksinäiset, murhemieliset, surusta ahavoituneet

Vältettävä yksinäisyyttä,
suuria huolia
joiden mukaan voi vahingossa ajautua.

Oltava varovainen karikoissa.

Myrskyn noustessa mielellään ennakoitava.

Aallokkovaroitus.

Ei pidä lähteä yksin kallioille, avomerelle,
pelkoon, ikävään.


Odotettavissa huomisiltaan asti:

Luoteenpuoleista kaihoa.
Yöllä heikkenee. Hyvä näkyvyys.

Tänä viikonloppuna varoitetaan erityisestä tunteikkuudesta.

Huomiseen iltapäivään asti lievää odotusta.

Yleisesti kyyneleitä, kohtalainen tai hyvä näkyvyys.

lauantai 22. kesäkuuta 2019

Minä istun keskellä ja on minun vuoroni kertoa tarina.

Lapsesta. Nuoresta. Ja hänestä, joka yhtäkkiä ymmärsi, että on jo pitkään ollut aikuinen. Tietämättään.

Kantanut vastuun. (Se ei ole ikäkysymys.)
Saanut työpaikan. (Silloin oli oikeasti nuori.) Hoitanut erinäisiä käytännön asioita. (Kaikki tekee niin.) Haudannut äitinsä. (Kenelle tahansa voi käydä niin.)

Ei ehdi huomata aikuisen seestynyttä ihoa, kun näkee jo ensimmäiset juonteet. Ei ehdu toipua murrosiän aiheuttamista rikkoontumisista, kun alkaa pelätä jo omaa kuolemaansa.

Ei ole koskaan ollut minkään ikäinen eikä ehtinyt olla senkään ikäinen kuin piti.

perjantai 31. toukokuuta 2019

siirry

hysss...


istumme kehässä
mutta tämä ei ole nuotioleiri
kukaan ei soita kitaraa

meitä pelottaa
olen tullut
olen tullut pisteeseen
olen tullut
..
pisteeseen

selkeään
pysähtymiseen
katkeamiseen

olen
jotakin puhdasta
elotonta
rauhaa

se mikä minussa ennen soi
on hiljentynyt
kuiskaus ei kuulu
ei värise

minä odotan että sinä tulet
minä odotan että sinä käynnistät tämän laitteen
miksi minä olen muuttunut
miksi minä olen muuttunut?

olen
jotakin sinistä
haaleaa
veretöntä

se mikä minussa ennen odotti
on unohtanut
ei käheää ääntä
ei ovikelloja

..

minä odotan että sinä käyt
makaamaan valkoiselle lattialle
puhtaalle
ja sanot miksi minä olen muuttunut
ja miksi minä olen muuttunut

..

olen jotakin
olen
soitan sinulle

tänään soitan sinulle
sinisiä kelloja kastanjoita peilejä keittiön lipaston laatikoita
haarukoita likaista lämpömittaria ikkunan takana jonka aurinko on haalistanut
kirjoitan sinulle
viestin huulipunalla farkkujesi lahkeeseen puhelinpöydän pölyyn jossa ei ole koskaan ollutkaan puhelinta siihen kohtaan josta et enää kutia

sanon sinulle
keltainen on naisen väri naisen joka kävelee roskapussin kanssa tiistaisin ikkunan ohi
keittiön kaapissa on purkki hernekeittoa jonka päiväys on menossa vanhaksi
minä elän sinun kanssasi
minä asun sinun kanssasi
minä istun autossa sinun rinnallasi
ja kun tarjoilija kysyy
vastaamme että saa laittaa samaan
ja sinä ehdit ottaa kortin esille ennen minua
ja sinä sanot että kun puhun silloinkin soitan sinulle
keskittyminen
kädet
hiljaisuus
huulet
katse
jalat
suljen silmät

lauantai 11. toukokuuta 2019

jokaisen sanan jälkeen pohdin
onko se kuitenkin turhaa
jääkö sanomatta tärkein
ja tuhlaan vääriä ajatuksia ilmaan

pohdin lähtöjä
tilanteisiin tuloa
jumiudun niin että menee ohi
tilanne taju ajatus

vuorovaikutus on sotkeentumista
sisäiseen ruuhkaan
solmukohtaan jonka alkua ei voi keriä

pysähdyn jälleen pohtimaan ja olen alussa

en uskalla kohdata
en hypätä vauhdista
ajaja ei pysäytä minun kohdallani
jään tien varteen odottamaan
eikä kukaan enää pysähdy

sunnuntai 24. maaliskuuta 2019

Mikä on normaali?

Istun maanantaiaamuna keittiössä ja tuijotan vastapäistä seinää ja tiedän, että jo ensimmäiselle huomenen sanominen on hankalaa.

Mikä on normaali?

Se kun torstaiaamuna pulppuan ja mietin, kenelle voi laittaa kello 7.23 viestin, rakastan sinua.

Mikä on normaali?

Kun hoitaja ei kirjoita sitä papereihin.
Lääkäri ei pohdi lääkkeiden muutosta.

En spreijaa ladon seinään.
En himoitse naapurin vaimoa.
Laitan puhelimen toiseen huoneeseen.
Keskityn iltauutisiin.
Istun sohvalla ja kuuntelen, mitä toinen sanoo.
Luen kirjaa ja katson kellosta, että nukun, enkä lähde ennen aamuvuoroa lenkille.

miksi on niin hiljaista
märkää
miksi on niin
miksi on niin
ettei saa koputtaa
odotan
kukaan ei vastaa
kenenkään puhelin ei soi
pimeä on ovella
muttei sillekään avata
miksi ei soi
miksi ei miehet kiipeä
kuka kattaa pöydän
kenelle keitetään kahvi
minä odotan
minä seison
minä katson kauas
olen valmiina
minulla on tuhat ajatusta
siitä miten tästä jatkaa
mutta miksi on niin hiljaista
miksi ei soi

linnun luina
metsänä
sammaleena revittynä

kalliossa vetenä
kivenä
pelättynä

syksyn pimeytenä
eron riekaleina
hämärässä
yksin

torstai 14. maaliskuuta 2019

vapisen
kun en tiedä mistä jatkaa

vapisen
kun en tiedä miten tähän on tultu

värisen kyyneleiden johdattamaa tietä
jossa toivon enkelin olevan vastassa
kannattelemassa kun nämä jalat eivät kanna

keskiviikko 20. helmikuuta 2019

peilistä katsoo toinen
hän joka keväällä astuu minun ja peilin väliin

hän jolle elämä on leikki
kyyneliä ihmisiä hymyä

hän joka on tullut aina ja tulee aina
hän joka sai nimen juuri
hän jota minä odotan ja pelkään
jota rakastan ja vihaan

ja nyt katson
kuinka kaunis hän onkaan

sunnuntai 10. helmikuuta 2019

keltainen on äärimmäisenä oikealla
oranssin ulkopuolella
reunalla mutta turvallisempi

kurotan sitä kohti heti kun näen sen
saanko kiinni? en voi koskaan tietää ennen kuin kosketan

rutistaa syliinsä ja tietää että se on minun
hetki jonka avulla uskoo hetken
näkee hetken enemmän värejä
muodot ovat tärkeämpiä
enkä hukuta itseäni puheeseen
huku puheeseen
huku mihinkään
tai keltaiseen

unohdan
kuukausiksi
en näe itseäni peilistä
en enää tiedä millaista on
pidellä keltaista

takana: riuhtomista
vaikka silmissänne näyttää "ihan hyvältä"

alati repimistä
jonka tajuaa vasta, kun lopettaa
ja aloittaa uudelleen

ei askelia ei juoksua
repimistä

häivähdys maaliskuun valosta

en saa otetta
mutta muisto on

kaipaan
en enää epäile?