perjantai 27. marraskuuta 2020

Kuule siellä olis nyt halvalla kunnon lamppu

makuuhuoneen vaimon valitsema lamppu alkaa olla elämänsä ehtoossa
vieteri ei toimi
muovipalat hapristuu käsiin 

rautakaupassa myydään halvalla 
iso pladfondi ledejä säätöjä
kaukosäätimellä 

insinööri innostuu ostamaan kaksi
samalla vaivalla - niin sitä luulisi
makkariin ja olohuoneeseen 

makuuhuoneessa oleellinen huonekalu on sijoitettu keskelle - sänky
sen yläpuolella lamppu 
kun nousee seisomaan sängylle
saa vaimokin juuri ja juuri katosta kiinni 
mutta koitapa pehmeässä sängyssä kurotella 

vaimon työpäivän aikana insinööri on keksinyt nostaa keittiön pöydän alassuin sängyn päälle 
hyvä kurkotella ja jalasta (pöydän) voi ottaa tukea
vaimo miltei yltää niska kenossa

huoltomiehiltä lainataan poravasara
mutta hallituksen jäsenenä insinööri ei kehtaa porata sunnuntaina
eikä maanantaina kuuden jälkeen 
vaimon työvuorot häiritsevät työtä

ledeihin ei saa koskea!
käy selväksi kun vaimo pitää pohjaa jotta insinööri voi piirtää porauspaikat
vaimo ei pidä imuria vieressä kun insinööri poraa
se ymmärretään vasta kun huone on imuroitu pehmoleluista kirjoihin

menee niska 
menee hermot 
menee tasapaino
verensokeri laskee
verenpaine nousee 

johto on liian tiukassa
liittäminen reiän läpi pieneen sokerinpalaan vaatii sekä kenokaulaa sorminäppäryyttä että akrobatiaa 
yhteistyöstä puhumattakaan

lamppu on katossa
insinööri makaa sängyssä ja huomaa että kyllä se johto jäi vähän huonosti 
ei nyt kyllä yöpaidassa aleta muuttaa 

puolivälin kahvit
olohuoneen lampun kohdalle pääsee tikkailla
(insinööri kohteliaasti antaa vaimolle ne missä on suojakaide, eikö ollu hyvä hankinta tämäkin) 
ymmärretään jo siirtää pehmolelut pokaalit pois hakea imuri ennen poraamista

niskaan sattuu yhtä paljon 
vaimo ei ole kasvanut senttiäkään 
mutta oppii että on olemassa sähköteippiä ja on ihan turha yrittää käydä lähimmässä halpakaupassa sitä mustaa etsimässä 
seuraavan kaupan kohdalla on jo sellainen nälkäkiukku 
onko sähköteippi sähköä vai teippejä
kenen logiikalla nämä tavarat järjestetään
ostaa varalta kaksi 

insinöörin käsilaukussa on aina valokynä
toinen on kynäpurkissa
vaimollakin on meikkipussissa mutta sillä ei kyllä lamppuja asenneta

on se aika hieno - tuu ny kattoon
ja kirkas ja univalo
vaimo ehdottaa pitääkö valokatkaisijat nyt teipata umpeen 
iltaisin kuuluu eiku! kun sammuttaa kuitenkin vanhasta tottumuksesta ovenpielestä 

makuuhuoneessa viimeinen ei enää sammuta kattovaloa
kaukosäädin on sängyn päällä hyllyllä
tai sitten insinööri etsii sitä unisena töihin lähteneen vaimon jäljiltä painopeiton uumenista

iltavuoroon lähtiessä vaimo kuulee miehen puhuvan työkaverin kanssa 
käy sinäkin ostamassa halvalla sai
olihan siinä nyt vähän hommaa asentamisessa 

perjantai 20. marraskuuta 2020

Runokävelyjä

Kun mitään ei nyt halua sisätiloissa järjestää ja kuitenkin kaipaa kulttuuria, ideoin runokävelyn hautausmaille.

Runoja löytyy blogista, tapahtumaa varten kirjoitin vain yhden, aloitusrunon. 
Anne Sippola, Keski-Porin pappi, valitsi sopivat Psalmit.

Vaikka tapahtumaa ei ole ollut vielä yhden yhtä, huomaan jo, miten tällaisen suunnittelu avaa mielessä jotain. Tänä vuonna on tärkeää jo se, että voi suunnitella tapahtumaa, jota tehdessä ei tarvitse pohtia, joudutaanko perumaan. Intoa se vie sekin. 

Ja jos yhtään minua tuntee, voi jo vähän arvailla, mitä on luvassa. Jotain, mitä ei osaa ehkä arvailla? 

sunnuntai 1. marraskuuta 2020

pidän listaa
milloin viimes joku soitti 
milloin viimes vastasin 

milloin pesin hiukset itseni takia 
milloin siksi että kukaan ei minua huomaisi 
 
pidän listaa kuukausista 
oliko tämä se paha ja edellinen pro
onko tämän kuukauden jälkeen jotain mitä odottaa vai alennunko vielä

lasken nukuttuja tunteja
en en luettuja sivuja
ihmisiä joille voisi soittaa
jos olisi sellainen olo että haluaisi soittaa
vielä silloinkin kun on hakenut puhelimen 

en laske rahoja
en kuluta 
lasken syömättä jättämiäni ruokia
mitä olisi voinut 
mutta en saa siitä pisteitä joita voisi laskea