olen istunut tässä nyt vuoden

odotellut 

ensin ajatellut että kyllähän tämä

hakenut toisen kupin kahvia

siivun pullaa 

parin viikon kuluttua saanut lehdet luettua

kuluihin siinä

villasukat virkattu peite tuolikin

kahvikupin pyrin pesemään ettei tummu

puolen vuoden kuluttua muistelin

ketä niitä oli joiden kanssa joskus kahvittelin

selasin puhelinluetteloa ja osoitekirjaa 

ka, voisi tuollekin pirauttaa

vaan ei tullu soiteltua kunhan selasin 

vuosi kun tuli täyteen 

keitin kunnon kahvit join oikein kerman kanssa toppasin pullaa

ajattelin jos nyt joku soittaisi sanoisin 

mutta kovin on hiljaseksi mennyt 

onhan tässä nyt tullut istuttua

kun peili puuttuu

en näe itseäni

kun kukaan ei vastaa hymyyni

sitä ei ole 

ei minua

kukaan ei kävele vastaan

kukaan ei törmää kadulla hipaise

katua ei ole

minuun ei voi osua 

ja minä kävelen kaiken läpi 

ohuesti 

ketään ei näy 

katoan

kukaan ei kuule

katson läpikuultavia käsiäni 

eikä niistä kuulu ääntäkään

Aidan takana..

yhtä hiljaista 

no kyllä ne linnut laulaa 

mutten tunnista 

Aidan takana taika.. 

jos kerran keväässä haravointi lasketaan 

mutta ei tuossa alastomassa naapurin uimarissa mitään taikaa ole

sen verran kun raosta näkyy

Aidan takana taikalakana

siltä se tuntuu

jos joku nyt sanoisi

että tämä poikkeus on ohi

silloin levittäisin minäkin

aidan taakse taikalakanan 

Koronakevät III

ikuinen aamuvuoro

torstaina viimeistään ajattelee, kun tämä ohi, pyydän viikon pelkkää iltavuoroa 

ollaan sitten kaikki iltavuorossa

kukaan ei halua jutella aamuisin

pesinkö hiukset

töissä huiveja ja mielenkiintoisia kampauksia 

olen karjakko loppuviikolla alan näyttää samalta kuin lapsena, kun hiukset harotti ja tunsin olevani ruma

aikuisena voi kaupasta ostaa tukkatököttejä nyt vain ei tarvi

en erota päiviä 

en muista, mikä liittyi mihin iltaan

ei ole tanssimaanantaita eikä torstain kirjallisuuspiiriä 

tarkistan vaivihkaa miehen dosetista elämmekö samaa päivää 

kun tämä on joskus ohi

pukeudun muuhunkin kuin farkkuihin ja kulahtaneisiin perittyihin paitoihin 

ja kaivan kaapista taas ne kaarituelliset rintaliivit

Koronakevät II

yleensä olen kotona

vaan kerran kävin Nakkilassa

sattumaltako

no ihan tieten tahtoen

ja sillon yks kesä Raatteentiellä

helteessä vesisateessa 

olin liukastua jäisellä korsun lattialla

nyt kamariin menoa suunnittelen

liekö olohuoneessa valot

pitänee sitä kautta mennä

koronakevät

kaikki on tyhmiä ja minä olen ruma

katson ovisilmästä milloin voin juosta raput alas yritän olla ottamatta kaiteesta kiinni myös paluumatkalla ja reidet soi 

- asumme kuudennessa kerroksessa

kaikki on tyhmiä ja minä olen ruma 

katson auton kellosta aikaa kun käyn kaupassa 

neljäkymmentä minuuttia maksimi

jos ei löydä juures-lihakuutioita niin jääköön ostamatta

ainoa huvitus kisata itsensä kanssa kaupassa 

kaikki on tyhmiä ja minä olen ruma 

enkä tiedä onko tänään torstai ennen kuin avaan päivän lehden 

istun asiakaspalvelussa ilman asiakkaita 

likaisen tukkani kanssa ja paita on hikinen 

saan kollegalta yläkerrasta viestin joko kahvit ja tiedän olevani onnellinen etten ole etä

olenko etäti? 

kaikki on tyhmiä ja minä olen ruma 

ensimmäistä kertaa älypuhelinelämässä soitetuissa puheluissa lukee muutakin kuin mies ja isä

lähetän viestejä ihmisille joita en ole nähnyt aikoihin 

yli seitsemänkymmentä kun mittarissa soitan

kaikki on tyhmiä koska kukaan ei soita minulle ja minä olen ruma tukka likaisena ja liiskaantuneena

huomenna puhtaalla tukalla taas soitan..