Onko jo se syksy 

joka vaihtaa oravallekin puvun 

kiven takana metsä riisuutuu ja 

villasukkakasa hupenee sisällä

On syksy ja vähitellen keittiö hiljenee

ovi makuuhuoneesta avautuu harvemmin

kukaan ei sano sitä ääneen

ei tarvitse

On tämä syksy ja me elämme ympärillä

niin kuin aina

tullaan töistä koulusta 

muistetaan soitellaan 

Löytyy ompelijan tekemät kävelypuvut

muodikkaat talvisaappaat

tärkeimmät laulut vuosien varrelta

valokuvissa koko perhe tai aina joku puuttuu

Kuinka paljon yhteen elämään 

voi mahtua elettyä elämää

lapsia naurua hullutuksia 

nuoruuden itsepäisyyttä

niitä hetkiä kun on pidetty omien puolta 

seisottu rinnalla varmana

ei mikään voi tätä kaataa

nostettu pystyyn ja keitetty kahvit 

Ja kun sinä olet lähtenyt 

meille jää villasukat ja muistot

sinä nauraisit, että mitä muistelemista siinä on 

ja jokainen meistä olisi sanaton

kun.. eihän.. tai siis..

Kun on ikävä, ei sille löydy sanoja 

eikä tarvitse