20 vuotta

Kun rouvasta tuli rouva
ja hänelle kerrottiin kaapin todellinen paikka

20 vuotta sitten juhlittiin häitä
maitotölkit avattiin
nostettiin maljoja
herättiin uuteen siviilisäätyyn
ja aloitettiin yhteinen matka - tandemilla

Oli oltu yhdessä jo muutama vuosi
opittu miten toinen nukkuu
mitä syö ja mitä tapahtuu jos ei syö

oli tutustuttu anoppiin
kälyihin, lankoihin ja niihin muihin
joilla oli varmasti mielipide myös siitä
mistä meillä ei ollut 

Oltiin siis rouva ja rouvan puoliso
ja pikkuhiljaa juuri tässä järjestyksessä
kaapin paikkaa etsittiin
ja toisinaan sopivaa kaappiakin 

Häiden jälkeen alkoi vuotuisjuhlat
kihlapäivä syntymäpäivä hääpäivä
ja aika pian yhteisymmärrys siitä
että myös nimipäivä on aihe juhlaan
ja lahja olis kiva
kukkapöytä täyttyi ja edelliset sai tainnutettua ennen seuraavaa
kyllä siinäkin työtä oli 

niin kuin kodissa josta tehtiin Huvikumpu
ihan tarkoituksella vahingossa
ja kaapinoviin kukkia
ja vuosien jälkeen uusia unelmia
putkirempassa marmoria ja vihdoin kylppäri jossa voi levennellä

Oltiin yhdessä niin lujasti että uskalsi
olla eri mieltä
ja mieluummin niin kuin ei mielipidettä lainkaan
uskallettiin nukkua eri sängyissä mutta kuitenkin
vasta parinkymmenen vuoden jälkeen ja vain toisessa kodissa

Oltiin yhdessä puoliso ja puolison puoliso
ilman kiirettä paitsi kahville
ilman paineita paitsi pakkaamisesta
ja mielellään niin, että rouvalla aikaa orientoitua muutoksiin vuositolkulla
sillä
toisen kanssa oppii elämään parhaiten 
elämällä toisen kanssa 

autot vaihtuu ja joskus hiukset
puoliso pysyy
ja varmasti tarpeeksi lähellä -
kunhan ei kutita

Aika kuluu 

vuodet autot mitä kuluvaa on

vaihtuu maisema ikkunassa

sen minkä saavuttaa, ei katoa 

seinien kulumat, muistot

niitä ei pestä ei raaputeta

ei maalata umpeen 

ja rakkaus 

se ei huku mereen 

ei putoa hiekkaan 

väsy pitämään kiinni

vaikka itse joskus

ei murene rakkaus

ei kengänpohjan mukana katkea 

herää joka aamu ennen ja 

on valmis jo kun nousee 

on siinä ja tässä 

välissä koko arki ja elämä 

eikä oikeastaan ole muuta

on kiinni koko elämä

ja elämässä kiinni

pyhäpuolen kultapisarat

ja kääntöpuolella muuta toisinaan

ei murene rakkaus

ei kengänpohjan mukana katkea 

herää joka aamu ennen ja 

on valmis jo kun nousee 

on siinä ja tässä 

välissä koko arki ja elämä 

suurinta mitä voi olla

on olla vaan 

olematta mitään olla

siinä kaiken elämän keskellä 

rakkaudessaan

En koskaan pistänyt lenkkareita naulaan

En koskaan pistänyt lenkkareita naulaan

En ollut edes puolessa välissä 

tiesin tarkalleen ajan

joutessani nuorempana olin laskenut jopa tuulensuunnan vaikutuksen

enää en moista 

kunhan rullasin 

Ynnäsin mielessäni kuukauden menot 

miinus mahdollinen 

ja jos otti huomioon senkin

voi tietysti olla 

laskin ne kaiken varalta 

mukaan merkitsin aina kaksi vaihtoehtoa

Kilometri kilometriltä aloin kyllääntyä 

suljin laskimen päässäni 

tein seuraavan viikon aikataulun

muutamalla mahdollisella sai senkin valmiiksi ennen juottopistettä 

Tähän oli jo tultu 

maali tuntui kaukaiselta koska asiat oli järjestyksessä lapset todennäköisesti tässä vaiheessa autossa enintään viidentoista minuutin virhemarginaalilla 

rullailin alamäkeen 

Annoin muistojen syöksyä 

jos jokin saa ihmisen säntäämään ohi suunnitellun kilometriajan niin muistaminen

kilometrit vilisivät korvieni ohi 

kävin läpi sen kaiken

katsomatta kelloon 

Sillä jos jokin saa ihmisen menettämään ajantajun kurinalaisuuden niin tunteet 

jotka kulkevat tossun nauhojen läpi

ylös ranteisiin ja saa sormet kihelmöimään 

Olin tullut juoksemaan omaa aikaa 

saadakseni omaa aikaa 

ja olin täynnä rakkaitani heidän kanssaan 

juuri nyt heidän kanssaan 

sillä tunteet jotka kilometri kilometriltä tuntuivat polvissa olivat juuri sitä mitä olin elämältä odottanut

Ne olivat elämää minun elämääni

Mennäänkö tästä eteenpäin 

käännytään aseman kohdilta 

jostain kaupungin laidalta 

vanhalta sillalta 

pysähdytäänkö sitten

Vai mennäänkö vielä eteenpäin

vanhan kaupungin kulmasta 

patsaalta joka muistuttaa surmasta 

siitä portista (rumasta) 

oltaisiin vihdoinkin perillä

Jos mentäisiin kuitenkin eteenpäin

astutaan metron portista 

maksetaan kahdesta lipusta 

kulman baarista

ostetaan vihdoin ne oluet! 

Vai pitäiskö kuitenkin jatkaa.. 

No ei! 

Ollaan oman katon alla

kotosalla

aamuhetki loikomalla

parasta myös vannomalla

ollaan sohvamajan alla

Ollaan oman velan alla

kotosalla 

kahvi syntyy jauhamalla

riidat loppuu ratkomalla 

ollaan saunan lauteen alla 

Oman kodin alla 

multa maistuu mahtavalta

koppiaiset ahkeralta 

keppejä on kaikkialla 

kuka asuu auton alla

Ei mitään erikoista. Kovin muistamista. Ihan tylsä tavallinen elämä.

Paitsi ne miljoona tarinaa, joita ei muille kerrota. Tuhansia tähtihetkiä, joista voisi kirjoittaa tarinan. Kerron joskus. Nyt ole siihen vielä liian nuori.

Olen puolukkametsässä lapsuuden mailla

marjojen poimija murheita vailla 

Olen lumisen puun alla seisova ukko 

olen penkalta nauraen laskeva saukko 

ja kun lumessa tarvon rukkaset yllä

odotan jotakin - tiedät sen kyllä

Sillä joulu on tullut pimeän takaa 

olkoon tuleva vuotesi hauska ja vakaa 

Onko jossain ne runot

jotka kirjoitettiin silloin kun

minulla oli edessä kaikki aika 

ja sinä tiesit miten se käytetään 

muistatko vielä ne runot 

jotka kirjoitettiin illan hämärinä tunteina

ymmärtäen että tässä on jotain

mitä emme vielä ymmärrä 

ne runot joita ei ollut kirjoittanut kukaan ennen 

sinä puhuit runoa ja minä puhuin sitä takaisin 

kirjoitettiin sanoja joita kumpikaan ei enää muista 

oli vain se hetki - tärkein kaikista 

Onko jossain ne runot

joiden avulla noina iltoina matkustettiin

minä halusin lentää 

ja sinä tiesit mihin suuntaan ohjata 

Oli niin paljon asioita, joita minä luulin

jotka sinä tiesit

ja joita etsittiin yhdessä 

hetkiä joissa ei ollut mitään 

jotka täyttyivät vasta jälkeen 

ja joita vasta nyt voi koskettaa 

Oli yhteiset sanat 

hiljainen hyväksyntä 

paikka jossa olla 

(ja minun mielestäni aina lopulta 

naapuri meni hirteen) 

Onko jo se syksy 

joka vaihtaa oravallekin puvun 

kiven takana metsä riisuutuu ja 

villasukkakasa hupenee sisällä

On syksy ja vähitellen keittiö hiljenee

ovi makuuhuoneesta avautuu harvemmin

kukaan ei sano sitä ääneen

ei tarvitse

On tämä syksy ja me elämme ympärillä

niin kuin aina

tullaan töistä koulusta 

muistetaan soitellaan 

Löytyy ompelijan tekemät kävelypuvut

muodikkaat talvisaappaat

tärkeimmät laulut vuosien varrelta

valokuvissa koko perhe tai aina joku puuttuu

Kuinka paljon yhteen elämään 

voi mahtua elettyä elämää

lapsia naurua hullutuksia 

nuoruuden itsepäisyyttä

niitä hetkiä kun on pidetty omien puolta 

seisottu rinnalla varmana

ei mikään voi tätä kaataa

nostettu pystyyn ja keitetty kahvit 

Ja kun sinä olet lähtenyt 

meille jää villasukat ja muistot

sinä nauraisit, että mitä muistelemista siinä on 

ja jokainen meistä olisi sanaton

kun.. eihän.. tai siis..

Kun on ikävä, ei sille löydy sanoja 

eikä tarvitse 

Meren ääni kuuluu taas

on aika kasvattaa pihalla puu 

nostaa pyykit narulle 

on alkanut tuulla 

se vastaa 

On aika kasvattaa puu 

nostaa tikkaat seinää vasten

kurottaa siemenet taimet 

koulia ja puhua niille 

puhua tuulta - vastata 

ja kasvattaa puu 

Meren ääni kuuluu 

minä puhun ja minulle puhutaan

on touhua ja ääniä 

nauretaan paljon 

ehdotan 

olisiko aika kasvattaa puu 

ja nauretaan taas 

Saaren jokainen muoto on tuttu 

kello pysähtyy viimeisellä sillalla 

tuuli vie huivin ja 

silloin ollaan jo melkein perillä 

kotona 

ja mukana on puu

jota meistä jokainen varjelee 

ja kysyy

miten sinä tiedät miten sitä hoidetaan

ja minä vastaan 

- Aika opettaa 

naapurille

Lähettäskö jenkalle

pullakahavit polkan tahtiin

kävellen kylän ympäri

potkutellen peltojen läpi

auton kyytissä kylille asti

Ei sen kummenpaa

tupakaksi pistäisi vaan eipä polta enää

se mikä on elementin seinään piirretty

se lakko pitää

Se on vakaa kuin savottamiehen sana

luja kuin Verkasalon seinät

se veto ei tinkaamalla katkea

härnätessä halpene

se on miehen sana

Ja vaikka Toyotat vaihtuu

tämä mies seisoo sauvojensa takana

Lähettäskö humpalle

markkinaterveiset masurkalla

sauvoilla Saukonojalle asti

raataten Rautioon

kotia ja kylille takasi

Pistä ratiota isommalle

sielon Päivi Paunu

kaikkia mutinaa tarvi kuullakaan

mutta aina kunnon laulajaa

Ja joko ne kisat alako

se ei oo mies eikä mikkään

joka ei viittäkymppiä perinteisellä

ja keihäänheitosta mitali

Olokaapa hilijaa

sielon maalisuoralla mitalitoivo

ja panoksena tontti ja kakkukahvit

ei sellasta kisaa oo josta ei olis sanottavaa

Lähettäskö valssamaan

naistenhaulla Nyypakkaan

Tojotalla Talukselle

peukalokyytillä puimuriin

raataten raveista kotia

Son potunottoaika

tai puolukat perkaamatta

sauna lämmittämättä

ja Lapin reissulle lähösä

Oottapa vähä

tässä mikkään kiire on

kahavit ehtii juua

ja juhulia

jokkainen omasa kojissaan

Tässä kulkee sinisiä kansia

ja tuhansia muistoja

joita ei voi enää uusia.

Ethän näitä palauta

ne kulkee ikuisesti mukana. 

Vuosia töitä tehden 

asiakkaita nähden

heidän tähden.

Tuhansia sivuja

lukevia lapsia

askarreltuja kuvia 

lomailtuja suvia. 

Ja niitä nauruja 

parhaita muistoja 

kahviossa kerrottuja

vuosien patinoimia.

Monta kerrottua tarinaa

hukattua vanhempaa 

uskollista lukijaa 

ei niitä voi unohtaa. 

Muistimmeko sanoa 

arjen kiireessä kertoa

ennen lomaa lausua

lähtöhetkellä tokaista

Onhan niitä kirjoja

palautettuja ja hukkuneita

kukkakansilla ja

loppuunkuluneita

ja elokuviakin

sohvatyynyn kaveriksi

vanhat katsottu jo

parhaat naarmuisiksi

mutta ihaninkaan iltatee

ei iltaa ihanaksi tee

jos en oo muistanut

tänään sanonut

Oot mun ystävä!

Joulu

Meren takana on aarre

meren takana on sinistä

meren takana on haave

nähdä joka ilta tähtiä

Meren takana on kello

kun se alkaa vihdoin kumista

meren takana ne tontut

kuiskii sulle - Hyvää Joulua! 

en lähetä sinulle tuulta

se sotkisi hiuksesi 

en yhden yhtä vesipisaraa

levittämään unelmiasi

mutta tuulen mukana

sadepisaran saattamana

välitän sanani:

välitän 

en lähetä sinulle aikaa

se sotkisi kellosi

en turhia tunteita 

niitä joita on kaapit täynnä 

mutta aikojen taakse

talletan yhden muiston 

tämän

tänään 

Ilta ja yötä päin virtaava joki

nousee laiskasti rantaa ja

joen takana pyhän kolminaisuuden kellot

laulavat ehtoovirttään

kaupunki lipuu kohti kesää - kesästä kesään

yö odottaa vuoroaan ja ne yön siniset äänet

ja vaikka aamu laskee ajan kulun 

kaste yllättää kuitenkin 

Hiljainen tuuli heittää pölyt pyöränistuimesta 

kolauttaa hiekkalapion seinää vasten 

siirtyy joenrantaan uinumaan sekin 

odottamaan aamua jolloin olisi ensimmäinen 

ja vasta sen jälkeen aurinko nousisi mukaan leikkiin

koputtaisi ikkunaan 

haluaisi tiputtaa kutimen ja soittaa lasimaljakkoa 

jos vain joku avaisi oven 

On jälleen kesä - mennään kesästä kesään

siltaa ylittäessä pakahtuu väreihin

ei kuule kuin linnut puut ja kukat 

tuulen joka soittaa koko kaupunkia 

ja sitten onkin ihan hiljaista tyyntä

sora pyöränrenkaan alla täyttää koko pihan 

parvekkeen lasit jäävät auki 

mennään kesästä kesään 

Marjasta on moneksi

 Runoja eläkkeelle siirtyvälle (kaikin tavoin)

Metri romaaneja
Marja on emerita

*

Kerran vuonna kakskytkaksi
työtä kertynyt jo maksi
tuli aika höllennyksen
viime kerran ylennyksen
riisua työn raskaan viitta
Marja on nyt emerita

*

Eläkkeelle käy
hän takaa näyttelyiden
vuosikymmenten

*

Kenen tiedossa
tieto hiljainenkin nyt
on väistynyt hän
ja meidän tehtävämme
on kiittää kunnioittaa

*

Muuan Marja asui kerran Porissa
näki paljon vikaa torissa
päätti uusia sen tyyliä
huonosta ripustuksesta sai syyliä
ja kantoi koko torin pois pärekorissa

*

Pienimmänkin nuppinaulan
tarina on kuultavissa
jos vain pysähtyy.
Kun avaat rasian,
voit kuulla koko saagan.

*

Talo pysyvi väki vaihtuvi
vaan onko väkeä ollenkaan
tietäjiäkään vastaamaan 

Kenen vastuu kuka kuiskii
töitä paiskoo turhaa huiskii
kun ei ollut kuulemassa
Marjan olles vastaamassa 

Kunpa oisin käyskennellyt
kanssa Marjan matkustellut
ehkä nyt ois tietojakin
kysyville matkassani

Kesken kiireidenkin kysyy
kenen päässä tieto pysyy
kirjaa karkelot kohilleen
salasanatkin paikoilleen 

Sulkeutuu nyt yksi uksi
ovi tulee suljetuksi
mitä lienee mielessänsä
minne ohjaa elämänsä

Olihan niitä pieniä naperoita
sinisukka palleroita
maailman parhaita lapsia

Ilmestyihän niitä hurjia tarinoita
piirrettyjä maailmoita
maailman parhaita kirjoja

Tehtiinhän niitä räpäsiä sipsilöitä
passeja ja helinöitä
maailman parhaita muistoja

Tarinoita todeksi
Lukeminen tavaksi
ja tähän tulee Piste.
(megaällö tykkäysjuttu)

Herra Sijaiselle lähtöpäivänä

Nakkila Itätuuli Puuvilla Lavia
tänään käyntiä huomenna ravia
kuka on viimeinen sammuttaa valoja
saako tässä koskaan anoa lomia

Hei Herra Sijainen me tarvitaan sua!

Ruosniemi Ahlainen tuttuun tahtiin
voisitko tarttua Ursulan rattiin
kahdessa paikassa samaan aikaan
logistiikka purkajaa tänäänkin kaipaa

Hei Herra Sijainen me tarvitaan sua!

eikö se vastaa onko sillä lomia
ketä me voidaan nyt Käppärään tarjota
onko se teillä missä on huomenna
miksei kukaan tätä työlistaa suomenna

Hei Herra Sijainen me tarvitaan sua!

valtuusto päättää ja hallitus jumittaa
työlistan tyyppejä täytyy kumittaa
miten me pärjätään ilman sijaista
tämä alkaa jo pahasti Siinaakin kirpaista

Hei Herra Sijainen me tarvitaan sua!

Satu on soittanut laittanut lappua
sijainen juoksee samaa rappua
posti ei ehdi purkaa kuormaa
tämä alkaa olla sellainen suomaa

Hei Herra Sijainen me tarvitaan sua!
Hei älä jätä!
Älä mee vielä....