maaliskuu

odotan unenomaista maaliskuuta
keltaoranssia vaahtoa
jonka poimuihin voi uida ja nukahtaa

kirkkaan auringon paistetta
joka pesee valollaan hämärän mielestä

odotan maaliskuuta
koska se on minun kuukauteni.

minun

ehkä palaan
matkalaukkua raahaten
kotiportailla luuta oven eteen kaatunut
toivottaa tervetulleeksi


ehkä palaan
sinisen savun hälvennettyä
istumaan baarijakkaralle
spottivalojen kuumuuteen

Terapia

Hartiat jumissa
pusken eteenpäin
ajatukset menneessä
siinä mitä ei pitänyt koskaan ajatella
ei koskaan

ja vaikka kipu jo tuntuu
en hellitä
en enää palaa
tänne en jää

sillä joskus se kaikki täytyy käydä läpi
joskus sen läpi on käveltävä
eikä aina ohittaa

minä aloitan sen nyt
ota kädestä kiinni.

Tulevaisuusko

Jotain hämärää
joka valoksi muuttuu
surinan seasta ääneksi tekeytyy
sitä kohti menossa
käsi ojennettuna että ottaisit kiinni

tai olisit edes hetken


Tai kuvittelen että kaikki on ohi
että kävelen kuin muut
kuivin silmin kaduntallaaja

olisiko se kuitenkaan minua
totta rehellistä kaivattua

kannan taakkani

ja olisit edes hetken

Aloitan tänään elämäni uudelleen

En maalaa taivasta
vaan aloitan alusta.
Lakanasta, maasta, valosta.

Kun silloin kirjoitin,
haaveilin, uurastin.

Nyt tahdon vain kirjoittaa
pohjaa rakentaa
pelotta vaeltaa.


Jos osaisin
maalaisin taivaankin
mutta jaksan vain itkeä
tänä päivänä.