me emme näe kaikkia sanoja
ajatuksia ympärillä.

Mutta tunteen voi koskea
tuntea toisen olkapäällä.

Ja hiuksista löytyy ilo,
ohuen säikeen varassa.

vapaa pudotus

ehkä suurin onni
kun huomaa leijuvansa
jo ennen kuin hyppää

harvoin tulee temmattua
ajatus tuulesta
yhä useammin
valmiilla kaavalla

pelkkä olemus ohutta
värisevät siivet
ja turhaa lyövä sydän

jos en olisi hukannut itseäni
en olisi koskaan lähtenyt
en olisi pelännyt
en tuntenut

enkä koskaan tullut sinua vastaan

niin äkkiä ja arvaamatta
putoan
läpi verkkojen
meren vihreään laavaan
jossa polttaa
vain oma huuto

äkkiä oli pimeää
vain huuto joka oli lähtenyt
valo joka poistui
kun siirryit varjon puolelle

halusitko tappaa enkelin
sen kultareunasiivet murskata
askeliesi painoon

etkä näe pientä värisevää sielua
joka ottaisi sinutkin
lämpöiseen suojeluunsa
ja kysyy
tahdotko

onain kummallisena päivänä
olen enemmän unessa kun herään
nukahtanut yhden päivän kukkanen
ja lyhyen lennon korento

pehmeään tomupilveen
pujahdan kuin satulinnaan
olenko prinsessa
vai prinssi

hovinarrina kuitenkin
oven leijonakahvaa kolkutan

nousen kaiteelle ja lennän

olen pahanilmanlintu
vastarannan kiiski
nousen kaiteelle ja lennän
huudan ilmassa kaikki sanat
jotka on oltu hiljaa

enkä laskeudu ennen kuin pimeä nousee

tuska alkaa alhaalta
polttaa ensin jalat
ja ennen kuin oksennan
ei rintakehä enää hengitä

se huutaa

tartuta minuun pimeä
että olisin enemmän tosi

minun tarinani

kaksikymmentä vuotta
hippaleikkiä kuoleman kanssa

ei sitä saa ennalleen
lapsuutta

ajattelen
oletko sinä vain minua varten
tähän hetkeen tullut

vai onko sinullakin menneisyys
josta ei puhuta
edes kuiskaamalla

koruttomana
pelkkää ajatusta ja oloa
epäilemättä

ja kun aurinko nousee
valmiina
vaikkei ajatustakaan alkavasta päivästä

valvoa
tuhannen vuodenkiertoa
varmana siitä että huomenna

ja vaikkei koskaan
niin siitä odotuksesta jaksaa elää

vihreään
petolliseen maailmaan
sidottuihin kankaisiin
verkkoihin

valvon sinun takiasi
en niele sanoja
annan niiden tipahdella

odotan sinun takiasi
jos ovi kävisi

jos olisit läsnä

huutaa!
rummuttaa kaidetta niin kauan
kunnes

pelätä menettävänsä
ennen kuin on ottanut linnun edes käteensä

uskonut, että se elää
ennen kuin edes kylvänyt maahan

voinko?

mereen

putosin
heräävään mereen tipuin kuin yksi pisara
eväkään ei värähtänyt

olisin halunnut elää
saada meren käyntiin huutamaan tuhoamaan
hakkaamaan ruumiini tuhansiksi paloiksi
ja näin jo itkevät naiset rannalla

mutta niin hiljaa