mukana runotorstaissa taas pitkästä aikaa

(veto)
mikä se on
mistä se tulee
tuuli ajatus haave
se työntää minua eteenpäin

kuka huutaa minua
kuka kuiskaa luokseen

minusta pitää kiinni
kun minä en pysy

kappale

siirtyy paikasta
toiseen
siirtyy hallitusti
siirtyy

ei huoju
ei kuohu
on vakaa

pois minusta

järki

päätin hallita
rytmittää
ohjata
elää oikein ja kunnollisesti
kuten oli opetettu (luulin)

melkein menetin sen

päätin yrittää lisää
enemmän
paremmin
lopettaa haihattelun

ja taas olin lähellä, että

tulin järkiini
lopetin liian järkeilyn
lopetin liiallisen huolehtimisen siitä
mikä tässä elämässä on järkevää

aloin elää
niin kuin pitää
ei niin kuin opettiin (tai luulin)

Aura

jos näkisit minut nyt
(vaikka yrittäisin siirtyä hyllyjen taakse)
olisinko sinulle tumman puhuvaa
ja ihmettelisit
mihin keltainen iloni on hävinnyt

jos näkisit minut nyt
näkyisikö se
kaamoksen tummuus

aurassani

-

nielen

nielennielennielen
en näytä
käännyn menenpoispoispois

itkettää
minua

nuo toiset minua
itkettää

vain katsomassa
pelkällä huokauksessa

taasko se itkee

-

Pisteestä seuraavaan
pysähtymättä
ajattelematta

ajasta toiseen
kulkematta

pysähtymättä

elämättä?
välittämättä?

pysyttävä linjassa

tolkun ihminen

-

tunninko se vei vai kaksi
että sain pääni hiljenemään
että huuto lakkasi
ja pystyin palaamaan kotiin

kävelin koko kouluhistoriani
kävelin opiskeluajat

työelämän koittaessa
olin jo oppinut juoksemaan

Torstaiblogit on myös instagramissa

Valokuvatorstai ja runotorstai löytyy nyt myös instagramista.
Ja tietysti minutkin löydät sieltä. Lähde mukaan myös itse.
Lisää runo/kuva instagramiin ja siihen #torstaiblogit ja olet mukana. Samalla häsällä voit seurata muita mukana olevia - ja kommentoida. Helppoa kuin... no ei se heinänteko nykyihmisille niin helppoa ole!

-

maalaan punaiseksi
kerron keltaisia sanoja
sinisenä huudan päin kasvojasi
mustana raivoan sinua vasten

silti suustani tulee ulos
vain
valkoinen valhe

tuhka

kun puhallan
musta sade
leviää pitkin huonetta

ei, se ei ole keijupölyä - enää

kellastunut

ei, en ole vanha
en raihnainen en väsynyt
vain värini menettänyt

runotorstai: keveys

hetki
ihan hiljaa
hiljaa ajatuksista sanoista
hiljaa teoista vaatimuksista
hiljaa hiljaa sanoista elämästä kodista
hiljaa surusta pettymyksisä ilostakin

olen hetken
ihan hiljaa
kevyenä

runotorstai

olin kävellyt pitkään
taivaanrantaa vastaan
kulkenut polkuja
joita kukaan ei näe

olin kävellyt pitkään
olin kävellyt perille

runotorstai: symboli

kokoaa itseään
toisia vasten
peilaa
heijastuu

näkee kuitenkin vain palan kerrallaan
 - itsensä?

herääminen

en minä ole tosi -
elämän mittainen pyörre
sukellus joka ei koskaan nouse pintaan

en minä ole tosi -
olen itkua
    huutoa

sinua

ja silti
joka kevät
auringon julman valon -

herään

runotorstai: oppia

eilen illalla käperryin itseeni
olisin halunnut kaivautua itseni alle
puhaltaa pään tyhjäksi
unohtaa kaiken itseni menneen elämän
lopulta
hengitin vain syvään
toistin mantraa aamulla kaikki on ennallaan
ja oli

ihminen voi oppia
myös pelosta pois

katve

miksi en pääse lähelle
työnnän varjoja pois ja pois
mutta pysyt
vain
pimeän puolella

toivo

ei pelkkä tieto
ei sekään että muistaa ja uskoo
mutta se toivo
se antaa tilan uudelle aamulle

runotorstai: korvaava

ei ensimmäinen
ei edes toinen
ehkä se viimeistä edeltävä
silti yhtä rakas

jäässä

huurre
peittää ikkunan
yritän nähdä harson läpi
mutta sydänkin
jäässä