siirryin kesään lomalle 

sadepäivänä sohvalle

mee ny muualle 

siirryin lomaan kesälle 

meen kottaraisen pesälle

meen ny muualle 

siirryin kesään lomalle 

antauduin potkupallolle

meen ny muualle

siirryin riippumatolle

mökin katolle 

tuo sitä juustoa 

siirryin lomamoodille

heipat julkkisroolille

kato ny mua 

Se ei kelaa joka pelkää

sille Manni on vain Tarmoo

se ei tiedä että armoo

on turhaa viivyttää 

Se ei kelaa joka pelkää 

se ei tunne hiilikuituu

sen käsineet vain luisuu

ja kapulat lyö kenttään 

Se ei pelaa joka pelkää 

sillon huono kaarreohjaus

liian pysty nojaus

miten tätä kestää 

Se ei pelaa joka pelkää 

se ei tunne omaa Tähtee

kun pyörä vihdoin lähtee 

ei tarvi lupaa keltää

oliko se parasta 

esittää varasta

itsensä karasta

olla muka niin cool

oliko järkee

juosta kärkee

ny päätä särkee 

mut pitää olla niin cool

seura huonoo

tuliko kuonoo

ottaa se luontoon 

olla niin cool

korvat roikkuu

koira toipuu

ihminen noituu

on se niin cool

Olipa päivä ja päivällä ilta.
Ja illasta sitten uuteen aamuun.
Heräillään. Juodaan kahvit.
Ollaan vaan.

- Niin minäkin sinua..
- Minua? Minua!
- Niin niin. Jo vuosia. Ja sangen tuskaisia.
- Mutta vain minua?
- Niin. Ei muita naisia. Vain sinua.
(Voi sitä riemua.)

- Mutta kuinka sinä..?
- Ai kuinka juuri sinua?
- Voin selittää sen katseella. Ilman sanoja. Mutta mitä sinä ajattelet, minusta?

en edes odottanut
tiesin että tulisit
puhuisit
olisit vaiti
olisit

tiesin että olisit
istuisit
katsoisit

ja sitten myöhemmin
- lähtisit

(Runon inspiraationa Lauri Viidan runo Kaita polku)

ei sellaista polkua enää
umpeenkasvanut
kuka lie viimeksi käynyt

joskus oli omenapuu
oli omenoita
oli joku joka niitä noukki
ja se toinen joka niitä söi

oli mies ja miehellä vaimo
vaimo joka sen miehen repun pakkasi

nyt kukaan ei enää korjaa verkkoja
ei teroita viikatetta
saati niitä
karjan kutsuhuuto on vaiennyt

mutta kesä jatkuu. Kesä.