en minä halunnut lähteä
ja kuitenkin halusin enemmän kuin mitään muuta
pelkäsin että pakotetaan palaamaan
en minä osannut yksin elää
mutta halusin enemmän kuin mitään muuta
ja pelkäsin että teen sen kuitenkin väärin
ja vuosia myöhemmin ymmärsin
että kaikki se piti kokea
myös ne itkuiset aamut ja yölliset epätoivoiset soitot
osaston himmennetyt yövalot
ja hoitajat jotka kyttäsivät kuitenkin
ja nyt taas
jossain kääntöpisteessä
jonka kuitenkin huomaan vasta kun se ohi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti