olisin ehkä ollut yksin kaikki nämä vuodet
eksyneenä ja epätoivoisena
ja huomiontarve niin valtava
ettei illalla olisi voinut mennä yksin nukkumaan

olisin käyttänyt kaikkia aineita
jotta pääni olisi hiljentynyt
ja sen jälkeen pelännyt ettei siellä
koskaan enää ole mitään

ja olisin pelännyt
sitä mitä eniten pelkään
että olen täysin yksin mieleni kanssa

minun edessä oli synkkä syksy
minä pelkäsin ja juoksin karkuun

ja sitten siihen tulit sinä
kysyit saako tarjota kupin kahvia
kestit tupakanhajuiset yöt

Viidentoista vuoden jälkeen
itken yhä kun ajattelen
kuinka yksi kohtaaminen voi pelastaa