maanantai 5. maaliskuuta 2018

hukuttaa

kuva ei täsmää
ei pysy paikoillaan

liukenee se vähäinenkin ote
kun luulee että pitää kiinni

on irti
repaleinen
mitä se silloin tekee - replottaa?
ja takertuu väärin vääränlainen epäselvä
suttu

uni ei sulje eikä avaa
uni jää kehoon
uni ei pelasta

ja aamussa sama tunkkainen maku
sekavat kuvat
peilikuva jota ei näe
taas väärin kaikki

saanko istua lattialla kysyin vuosikymmeniä sitten
ja nyt huomaan palaavani samaan
eikä se auta yhtään vaikka tässä on jotain tuttua
tässä on kaikki taas väärin
enkä minä saa pidettyä näistä laidoista kiinni

hukuttaa

10 kommenttia:

  1. Minun masennuksen syy on niiden mielestä huomionhakuinen persoonallisuushäiriö!!?? Vika on muka minussa??
    Työkaverit edessä mukavia, mutta mitä ne takana puhuu??!!

    VastaaPoista
  2. Hui. Ihan kuin vuosien takainen minäni olisi käynyt kirjoittamassa tuon kommentin.

    Kuka oletkin, muista että olet juuri sitä mitä olet. Et muu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laitettiinko Sinulle sama diagnoosi? Miten se vaikutti? Miten pääsit eroon masennuksesta?
      Anteeksi tämä kauhea kysely.

      Poista
    2. Ei juuri tuota nimenomaista diagnoosia ole mutta monia muita.

      Ja tuo toinen kysymys. Valitettavasti en mitenkään. Sairastun uudelleen ja uudelleen mutta onneksi välillä hyviä kausia. Valitettavasti juuri nyt ei sellaista näy eikä kuulu mutta sinnittelen. Ja käytän kaiken avun mitä saa. Vaikka se rahaa viekin.

      Poista
    3. Minä pelkään että minua ei oteta takaisin samaan työhön. Olin aika paljon lasten kanssa. Työkaverit ja vanhemmat pitävät epävakaana.

      Poista
    4. Työ on se mikä minut pitää elämässä edes jotenkin kiinni. Heikkoinakin aikoina. Vaikka en jaksaisi tehdä normaalia työaikaa. En oikeastaan edes uskalla ajatella mitä olisi tapahtunut jos en olisi voinut näinä kaikkina vuosina käydä töissä.

      Mutta toisaalta jos työssä ei pysty olemaan silloin se ei ole oikea paikka olla. Eli ensin terveys kuntoon. Eikö niin. Ja kaikki tukitoimet käyttöön.

      Kuulostaa niin kliseeltä ja sellaiselta tätiselitykseltä ja silti itsekin sanon niin.

      Poista
    5. Minua neuvottiin ajattelemaan muita. Työkavereita, jotka joutuvat korjaamaan työtäni vaikka saan saman palkan. Olen vielä pyrkinyt aina esille ja ottanut tehtäviä, joihin en lainkaan sovellu. Vien voimaa työkavereilta. Sanottiin kun kysyin. Olisi parenpi tehdä jotakin rutiinityötä jossakin kellarissa!

      Poista
    6. Apua. Odota kun rauhotun ennen kuin kirjoitan.

      Ei. Nyt ei ajatella muita. Vaan itseä. Mutta tietysti siis pitää ottaa muut huomioon. Mutta on kuitenkin kaksi eri asiaa se että on psyykenongelmia ja sitten se mikä on työilmapiiri. Tällä tarkoitan sitä että jotta pystyy olemaan töissä siihen tarvitsee myös tukea esimieheltä ym. Ja työilmapiirillä iso vaikutus. Koska asiat voivat olla huonosti vaikka työyhteisössä olisi kaikki terveitä tai hyvin vaikka osa olisi mielenterveyspotilaita. Se että jollakin on ongelmia pään kanssa ei tarkoita heti että hän on huono työssä.

      Mutta jos tilanne on tuollainen niin ehkä sun jaksamiselle ei ole hyvä että jatkat tuossa työssä. Jos muiden asenne on tuollainen.

      Mutta muista aina että sinä et ole sairaus eikä sairaus ole sinä. Sen kanssa pitää elää mutta se ei määritä sitä millainen olet.

      Poista
  3. Mietin vastausta pitkään.
    Minulle on sanottu, että minun pitäisi ajatella muita. Väsytän työkaverit ja läheiset kun jatkuvasti tuon esiin itseäni. Pukeudun oudosti, koska haluan että kaikki näkevät minut. Järjestän noloja tempauksia työssä ja vapaa-ajalla ja pakotan muutkin siihen mukaan (He eivät kehtaa kieltäytyä). Järjestän paljon turhaa työtä vain koska haluan tuoda itseäni esille.
    Työkaverit eivät kiusaa minua, mutta he eivät aina jaksa tehdä turhaa työtä minun oikkujen mukaan.
    Tuntuu, että tämä masennuskin on vain eräs keino saada huomiota.

    VastaaPoista
  4. Ehkä parasta olisi puhua jonkun ammatti-ihmisen kanssa. Nämä on asioita joita on hyvä pohtia sellaisen ammattilaisen kanssa joka osaa tukea oikealla tavalla.

    Huomaan itse että menen johonkin kuplaan oman pahan oloni kanssa ja ihmissuhteet vaan sotkeutuu paremmin kun yritän selittää ja tukeudun väärällä tavalla läheisiin. Se uuvuttaa kaikki.

    Mutta mikä ikinä tapahtuukin niin pidä itsestäsi huolta.

    VastaaPoista