lauantai 29. joulukuuta 2018

hävitän vanhat tavat
(ne vain unohtuu)
tunteet
(millaisia ne oli)
vahingossa ystävät

ja kun kaivan puhelinluetteloa
tajuan ettei sellaista enää ole

hävitän muutaman kuukauden välein
elämästäni kaiken siihen asti rakennetun
ja pitävät tyhmänä kun kelaan samaa uudelleen
samaa?
ei se minulle sitä ole
olen käynyt kaukana enkä
uskonut palaavani vaikka
kaikki muut sanoivat sen niin varmaksi
(ärsyttävää eikö)

aloittaa puhtaalta pöydältä
tarkoittaa todellisuudessa että kerään kaiken
uskalluksen palata ettei kukaan huomaisi kuinka kaukana kävin
kädet täristen palaan aamupalaveriin ja
epäilen koko ajan jääväni kiinni

Mistä?
siitä että en ole ollut läsnä enkä tiedä missä olen ollut
jos selitän se vain ärsyttää

katoilen
siihen tottuvat kaikki muut
minä en kai koskaan

8 kommenttia:

  1. "... kerään kaiken
    uskalluksen palata ettei kukaan huomaisi kuinka kaukana kävin
    kädet täristen palaan aamupalaveriin ja
    epäilen koko ajan jääväni kiinni

    Mistä?
    siitä että en ole ollut läsnä enkä tiedä missä olen ollut"


    Nämä rivit, nämä sanat! Vaikka runon alkua ei olisi, tässä on kaikki. Kiitos. Koskettavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!
      Ja anteeksi, jos tämä on totta sinunkin elämässäsi. Totta ja terapiakirjoittamista. Mutta välillä hymyä.

      Poista
  2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  3. Arja. Se oli totta joskus ja vaikka siitä on jo aikaa en koskaan edes halua unohtaa. Mieleni ja sydämeni on aina heidän puolellaan, jotka ovat kulkeneet tämän tien, kulkevat tai ovat juuri joutuneet lähtemään tälle synkälle matkalle. Itselleni se oli matka syvempään ja aidompaan itsetuntemukseen ja ehkä johonkin muuhun myös; jonkinlaiseen nöyryyteen tämän oudon, kummallisen mutta niin uskomattoman upean elämän edessä. Mutta matka oli niin synkkä etten silloin olisi ikinä voinut kuvitella sanovani siitä jälkikäteen näin! Sinulle lämpimät ajatukseni ♥. Kiitos vastauksestasi.(Ps. Poistin tämän vastaukseni, mutta laitoin uudestaan. Pelottaa olla julkisesti näin avoin, mutta jos tästäkin kommentista on edes hieman toivoa jollekin, sinullekin, niin sillä on paikkansa. N. 50 vuoden päästä minua ei muista kuin kaikkein läheisimmät ☺...)

    VastaaPoista
  4. Hienosti sanottu ja kiitos, kun kuitetkin kirjoitit.

    Minun elämäni on sekä ylämäkeä että alamäkeä. Eikä se koskaan lopu. Mutta onneksi on runot. Ja sanovat, että se juuri kuuluukin tähän. Olisiko runoja, jos olisin toisenlainen? Sitä kai turha miettiä.

    Kuitenkin joku luottamus, että selviän. Kunhan vain osaan hyväksyä nämä huonot ajat ja hyväksyn, etten aina jaksa. Se on se vaikein. Mutta selviän.

    VastaaPoista
  5. Tervetuloa takaisin :)

    VastaaPoista