peilistä katsoo toinen
hän joka keväällä astuu minun ja peilin väliin
hän jolle elämä on leikki
kyyneliä ihmisiä hymyä
hän joka on tullut aina ja tulee aina
hän joka sai nimen juuri
hän jota minä odotan ja pelkään
jota rakastan ja vihaan
ja nyt katson
kuinka kaunis hän onkaan
Kevät, joka tunkee meihin ja vie paljon pimeyttä pois. Mutta joka on samalla myös pelottava, sillä se paljastaa niin paljon... Tällainen fiilis runostasi tuli ☺.
VastaaPoistaSamoja fiiliksiä vaikka juuri tämä kevät on erilainen. Mutta silti jotain tuttua.
Poista