lauantai 22. kesäkuuta 2019

Minä istun keskellä ja on minun vuoroni kertoa tarina.

Lapsesta. Nuoresta. Ja hänestä, joka yhtäkkiä ymmärsi, että on jo pitkään ollut aikuinen. Tietämättään.

Kantanut vastuun. (Se ei ole ikäkysymys.)
Saanut työpaikan. (Silloin oli oikeasti nuori.) Hoitanut erinäisiä käytännön asioita. (Kaikki tekee niin.) Haudannut äitinsä. (Kenelle tahansa voi käydä niin.)

Ei ehdi huomata aikuisen seestynyttä ihoa, kun näkee jo ensimmäiset juonteet. Ei ehdu toipua murrosiän aiheuttamista rikkoontumisista, kun alkaa pelätä jo omaa kuolemaansa.

Ei ole koskaan ollut minkään ikäinen eikä ehtinyt olla senkään ikäinen kuin piti.

2 kommenttia:

  1. "Ei ehdi huomata aikuisen seestynyttä ihoa, kun näkee jo ensimmäiset juonteet. Ei ehdu toipua murrosiän aiheuttamista rikkoontumisista, kun alkaa pelätä jo omaa kuolemaansa." Koskettavasti sanottu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos AilaKaarina!
      Huomaan, että nuoruuden ahdistusaiheiden jälkeen on vihdoin aika siirtyä eteenpäin. Ehkä? Aikuisuuden ahdistukseen? Ei kai sentään...

      Poista