Epäilyttää.
Meillä ei vesi kulu lainkaan. Ei laske prosentti ei. Pestään käsiä, huuhdellaan luutua. Ei laske.
Nostetaan sänky. Siinä on ne kannatinjouset, ei tipahda niskaan, vaikka hirvittää kurkotella kaula giljotiinin kohdalla.
Nostetaan pöytä. Se on siinä säilössä säiliön päältä. Ennen pöytää kaikki kassit ja nyssykät. Vaaleanpunainen työkalusalkku. Sadehaalarit henkseleillä. Rukkaa.
Viimein ruohomatto ja kansilevy auki. Narua kaapista ja levy kiinni sängynpohjaan.
Vihdoin korkki auki ja pienikätinen vaimo tunnustelee, onko pinnan korkeusanturit kohdallaan. Kaikki hyvin. Korkki kiinni. Levy päälle. Matto. Pöytä. Kassit.
Ei ole vikaa. Kyllä se kuluu. Mutta kun polkemalla poljettu täyteen vettä niin kestäähän se, ennen kuin kuluminen tuntuu.
Ei vaimo tunkenut itseään kuin puoliksi takalaatikkoon. Ei edes kainaloa myöten vesisäiliöön.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti