Viisikymmenvuotias ansaitsee virstanpylvään.
On nähty elämää. Muutama kaupunki.Vähän kremppaa.
Selkä ei ole entisensä.Muutossa on rikkoutunut muutama lasi. Moniteholasit on ollut jo monta vuotta.
Shampoopullon teksti on muuttunut kovin pieneksi mutta shampoon kulutuskin on vähentynyt.

Viisikymmenvuotiaalle sopikoon siis kivinen paasi virstanpylvääksi. Nimi ja ikä.
Ei unohdu, jos cooleri kovemmassakin käytössä.

Kuusikymmenvuotias on viisastunut lisää. Tukka ohentunut, se vähäkin.
Ilman laseja ei lueta enää lehteä. Kovin nuoret jäävät eläkkeelle. Joskus teatterissa erehtyvät kysymään alennuskorttia, onneksi ei aina tarvitse kaikkea kuulla. Ruisrockiin pitää kuitenkin maksaa.

Elämä on tasaantunut. Joka paikkaan ei tarvitse lähteä. Tai ennätä. Julkiset palvelut lähettävät kirjeitä. Yhtäkkiä kaikkia kiinnostaa ikä. Eläke. Asuminen. Ajokortti. Selkä. Nivelet. Eturauhanen. Kynnykset.

Kuusikymmenvuotias on kerännyt jo omaisuutta. Iittalaa. Jopa Marimekkoa. Kolmas pesutorni. Liikaa lautasia. Vanhaan asuntoon paremmin sopivat matot. Vähän liian pieni talvitakki. Koulussa itsetehty jakkara.

Kuusikymmenvuotiaalle sopii aarrearkku, johon voi kerätä tärkeimmät aarteet. Ehkä haudata maahan. Tehdä kartta, jotta löytääkin sen, kun käy jo seitsemättä kymmentä.