Synnyin pidettynä odotettuna rakastettuna
ja kasvoin kaikesta tietäen
kunnes kompastuin vierin
iho rikkinäisenä silmät itkussa
hukassa
mutta minä kirjoitin
sanelin paperille kaiken
sen mitä ei nähnyt
mitä kukaan ei kuullut
mitä en osannut sanoa
mitä ei voinut kukaan arvata
Ja taas
se katosi
sanat paperit
mutta jonnekin jäi muisto
millaista on kirjoittaa
kului kymmenen vuotta
kului kolme keskenjäänyttä päiväkirjaa
kunnes muistin
löysin sanat
ja aloitin
ja kuka minä olen...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti