Poika

Palaan takaisin
siihen josta oli lähdettävä
parvekkeen ovelta
palattava
vaikka savuke vielä palaa

sohva kuluneempi
koneet hifimpiä
mutta en ole sama
enkä minä enää taivu
sinun kuvitelmiisi

minä vihaan

ja aina takaisin
rivitaloon lähiöön
jossa keinut heiluvat ilman lapsiakin

juon kahvini edelleen mustana
olit kauniimpi kuviteltuna
minä palaan ja palaan
vaikka veturi lähtee
ja pojat laittavat lantteja ratakiskoille

yritin selittää
mutta tunnetta ei voi ymmärtää
eikä iloa joka minut valloitti
se oli aina välissämme