Säätiedotus kulkijoille

Säätiedotus kulkijoille
Tiedotukseen sisältyy varoituksia.

Huomautus veneilijöille:
Yksinäiset, murhemieliset, surusta ahavoituneet

Vältettävä yksinäisyyttä,
suuria huolia
joiden mukaan voi vahingossa ajautua.

Oltava varovainen karikoissa.

Myrskyn noustessa mielellään ennakoitava.

Aallokkovaroitus.

Ei pidä lähteä yksin kallioille, avomerelle,
pelkoon, ikävään.


Odotettavissa huomisiltaan asti:

Luoteenpuoleista kaihoa.
Yöllä heikkenee. Hyvä näkyvyys.

Tänä viikonloppuna varoitetaan erityisestä tunteikkuudesta.

Huomiseen iltapäivään asti lievää odotusta.

Yleisesti kyyneleitä, kohtalainen tai hyvä näkyvyys.

Minä istun keskellä ja on minun vuoroni kertoa tarina.

Lapsesta. Nuoresta. Ja hänestä, joka yhtäkkiä ymmärsi, että on jo pitkään ollut aikuinen. Tietämättään.

Kantanut vastuun. (Se ei ole ikäkysymys.)
Saanut työpaikan. (Silloin oli oikeasti nuori.) Hoitanut erinäisiä käytännön asioita. (Kaikki tekee niin.) Haudannut äitinsä. (Kenelle tahansa voi käydä niin.)

Ei ehdi huomata aikuisen seestynyttä ihoa, kun näkee jo ensimmäiset juonteet. Ei ehdu toipua murrosiän aiheuttamista rikkoontumisista, kun alkaa pelätä jo omaa kuolemaansa.

Ei ole koskaan ollut minkään ikäinen eikä ehtinyt olla senkään ikäinen kuin piti.

siirry

hysss...


istumme kehässä
mutta tämä ei ole nuotioleiri
kukaan ei soita kitaraa

meitä pelottaa

olen tullut
olen tullut pisteeseen
olen tullut
..
pisteeseen

selkeään
pysähtymiseen
katkeamiseen

olen
jotakin puhdasta
elotonta
rauhaa

se mikä minussa ennen soi
on hiljentynyt
kuiskaus ei kuulu
ei värise

minä odotan että sinä tulet
minä odotan että sinä käynnistät tämän laitteen
miksi minä olen muuttunut
miksi minä olen muuttunut?

olen
jotakin sinistä
haaleaa
veretöntä

se mikä minussa ennen odotti
on unohtanut
ei käheää ääntä
ei ovikelloja

..

minä odotan että sinä käyt
makaamaan valkoiselle lattialle
puhtaalle
ja sanot miksi minä olen muuttunut
ja miksi minä olen muuttunut

..

olen jotakin
olen

soitan sinulle

tänään soitan sinulle
sinisiä kelloja kastanjoita peilejä keittiön lipaston laatikoita
haarukoita likaista lämpömittaria ikkunan takana jonka aurinko on haalistanut

kirjoitan sinulle
viestin huulipunalla farkkujesi lahkeeseen puhelinpöydän pölyyn jossa ei ole koskaan ollutkaan puhelinta siihen kohtaan josta et enää kutia

sanon sinulle
keltainen on naisen väri naisen joka kävelee roskapussin kanssa tiistaisin ikkunan ohi
keittiön kaapissa on purkki hernekeittoa jonka päiväys on menossa vanhaksi

minä elän sinun kanssasi
minä asun sinun kanssasi
minä istun autossa sinun rinnallasi
ja kun tarjoilija kysyy
vastaamme että saa laittaa samaan
ja sinä ehdit ottaa kortin esille ennen minua

ja sinä sanot että kun puhun silloinkin soitan sinulle

keskittyminen
kädet
hiljaisuus
huulet
katse
jalat
suljen silmät

jokaisen sanan jälkeen pohdin
onko se kuitenkin turhaa
jääkö sanomatta tärkein
ja tuhlaan vääriä ajatuksia ilmaan

pohdin lähtöjä
tilanteisiin tuloa
jumiudun niin että menee ohi
tilanne taju ajatus

vuorovaikutus on sotkeentumista
sisäiseen ruuhkaan
solmukohtaan jonka alkua ei voi keriä

pysähdyn jälleen pohtimaan ja olen alussa

en uskalla kohdata
en hypätä vauhdista
ajaja ei pysäytä minun kohdallani
jään tien varteen odottamaan
eikä kukaan enää pysähdy