Aika kuluu 

vuodet autot mitä kuluvaa on

vaihtuu maisema ikkunassa

sen minkä saavuttaa, ei katoa 

seinien kulumat, muistot

niitä ei pestä ei raaputeta

ei maalata umpeen 

ja rakkaus 

se ei huku mereen 

ei putoa hiekkaan 

väsy pitämään kiinni

vaikka itse joskus

ei murene rakkaus

ei kengänpohjan mukana katkea 

herää joka aamu ennen ja 

on valmis jo kun nousee 

on siinä ja tässä 

välissä koko arki ja elämä 

eikä oikeastaan ole muuta

on kiinni koko elämä

ja elämässä kiinni

pyhäpuolen kultapisarat

ja kääntöpuolella muuta toisinaan

ei murene rakkaus

ei kengänpohjan mukana katkea 

herää joka aamu ennen ja 

on valmis jo kun nousee 

on siinä ja tässä 

välissä koko arki ja elämä 

suurinta mitä voi olla

on olla vaan 

olematta mitään olla

siinä kaiken elämän keskellä 

rakkaudessaan

En koskaan pistänyt lenkkareita naulaan

En koskaan pistänyt lenkkareita naulaan

En ollut edes puolessa välissä 

tiesin tarkalleen ajan

joutessani nuorempana olin laskenut jopa tuulensuunnan vaikutuksen

enää en moista 

kunhan rullasin 

Ynnäsin mielessäni kuukauden menot 

miinus mahdollinen 

ja jos otti huomioon senkin

voi tietysti olla 

laskin ne kaiken varalta 

mukaan merkitsin aina kaksi vaihtoehtoa

Kilometri kilometriltä aloin kyllääntyä 

suljin laskimen päässäni 

tein seuraavan viikon aikataulun

muutamalla mahdollisella sai senkin valmiiksi ennen juottopistettä 

Tähän oli jo tultu 

maali tuntui kaukaiselta koska asiat oli järjestyksessä lapset todennäköisesti tässä vaiheessa autossa enintään viidentoista minuutin virhemarginaalilla 

rullailin alamäkeen 

Annoin muistojen syöksyä 

jos jokin saa ihmisen säntäämään ohi suunnitellun kilometriajan niin muistaminen

kilometrit vilisivät korvieni ohi 

kävin läpi sen kaiken

katsomatta kelloon 

Sillä jos jokin saa ihmisen menettämään ajantajun kurinalaisuuden niin tunteet 

jotka kulkevat tossun nauhojen läpi

ylös ranteisiin ja saa sormet kihelmöimään 

Olin tullut juoksemaan omaa aikaa 

saadakseni omaa aikaa 

ja olin täynnä rakkaitani heidän kanssaan 

juuri nyt heidän kanssaan 

sillä tunteet jotka kilometri kilometriltä tuntuivat polvissa olivat juuri sitä mitä olin elämältä odottanut

Ne olivat elämää minun elämääni

Mennäänkö tästä eteenpäin 

käännytään aseman kohdilta 

jostain kaupungin laidalta 

vanhalta sillalta 

pysähdytäänkö sitten

Vai mennäänkö vielä eteenpäin

vanhan kaupungin kulmasta 

patsaalta joka muistuttaa surmasta 

siitä portista (rumasta) 

oltaisiin vihdoinkin perillä

Jos mentäisiin kuitenkin eteenpäin

astutaan metron portista 

maksetaan kahdesta lipusta 

kulman baarista

ostetaan vihdoin ne oluet! 

Vai pitäiskö kuitenkin jatkaa.. 

No ei! 

Ollaan oman katon alla

kotosalla

aamuhetki loikomalla

parasta myös vannomalla

ollaan sohvamajan alla

Ollaan oman velan alla

kotosalla 

kahvi syntyy jauhamalla

riidat loppuu ratkomalla 

ollaan saunan lauteen alla 

Oman kodin alla 

multa maistuu mahtavalta

koppiaiset ahkeralta 

keppejä on kaikkialla 

kuka asuu auton alla

Ei mitään erikoista. Kovin muistamista. Ihan tylsä tavallinen elämä.

Paitsi ne miljoona tarinaa, joita ei muille kerrota. Tuhansia tähtihetkiä, joista voisi kirjoittaa tarinan. Kerron joskus. Nyt ole siihen vielä liian nuori.

istun riittävän kauan tässä 

riittävästi

muuttuisin tämän kaltaiseksi 

tämmöiseksi

en olisi enää

"kärsii lievästä ulkopuolisuuden tunteesta" 

olisimme me ja minäkin olisin 

jaksan istua tässä

minustakin tulee yksi

yksi josta ei sanota me 

joka tarvitsee yhden tuolin 

istun riittävän kauan

istun ulkopuolelta sisäpuoliseksi 

sisäpuolisuuden tunteeksi 

Taisin tulla vastaan juuri kun olin lopettanut hymyilyn. Suupielissä vielä pieni veto, langanjuoksu.

Olin siirtynyt seuraavaan, vaihtanut oloa.

Olen kovin pahoillani, jos et löytänyt minua.