merestä lempeänä nukkumaan

hiukset on pitkää köyttä naru liimautuu niskaan

suolaa alahuulessa 

varpaissa kuljetan sen yhden hiekanjyväsen talveen 

Marjasta on moneksi

 Runoja eläkkeelle siirtyvälle (kaikin tavoin)

Metri romaaneja
Marja on emerita

*

Kerran vuonna kakskytkaksi
työtä kertynyt jo maksi
tuli aika höllennyksen
viime kerran ylennyksen
riisua työn raskaan viitta
Marja on nyt emerita

*

Eläkkeelle käy
hän takaa näyttelyiden
vuosikymmenten

*

Kenen tiedossa
tieto hiljainenkin nyt
on väistynyt hän
ja meidän tehtävämme
on kiittää kunnioittaa

*

Muuan Marja asui kerran Porissa
näki paljon vikaa torissa
päätti uusia sen tyyliä
huonosta ripustuksesta sai syyliä
ja kantoi koko torin pois pärekorissa

*

Pienimmänkin nuppinaulan
tarina on kuultavissa
jos vain pysähtyy.
Kun avaat rasian,
voit kuulla koko saagan.

*

Talo pysyvi väki vaihtuvi
vaan onko väkeä ollenkaan
tietäjiäkään vastaamaan 

Kenen vastuu kuka kuiskii
töitä paiskoo turhaa huiskii
kun ei ollut kuulemassa
Marjan olles vastaamassa 

Kunpa oisin käyskennellyt
kanssa Marjan matkustellut
ehkä nyt ois tietojakin
kysyville matkassani

Kesken kiireidenkin kysyy
kenen päässä tieto pysyy
kirjaa karkelot kohilleen
salasanatkin paikoilleen 

Sulkeutuu nyt yksi uksi
ovi tulee suljetuksi
mitä lienee mielessänsä
minne ohjaa elämänsä