keskiviikko 4. syyskuuta 2024

Aika kuluu 
vuodet autot mitä kuluvaa on
vaihtuu maisema ikkunassa

sen minkä saavuttaa, ei katoa 
seinien kulumat, muistot
niitä ei pestä ei raaputeta
ei maalata umpeen 

ja rakkaus 
se ei huku mereen 
ei putoa hiekkaan 
väsy pitämään kiinni
vaikka itse joskus

ei murene rakkaus
ei kengänpohjan mukana katkea 
herää joka aamu ennen ja 
on valmis jo kun nousee 
on siinä ja tässä 
välissä koko arki ja elämä 

eikä oikeastaan ole muuta
on kiinni koko elämä
ja elämässä kiinni
pyhäpuolen kultapisarat
ja kääntöpuolella muuta toisinaan

ei murene rakkaus
ei kengänpohjan mukana katkea 
herää joka aamu ennen ja 
on valmis jo kun nousee 
on siinä ja tässä 
välissä koko arki ja elämä 

suurinta mitä voi olla
on olla vaan 
olematta mitään olla
siinä kaiken elämän keskellä 
rakkaudessaan

perjantai 12. heinäkuuta 2024

En koskaan pistänyt lenkkareita naulaan

En koskaan pistänyt lenkkareita naulaan

En ollut edes puolessa välissä 
tiesin tarkalleen ajan
joutessani nuorempana olin laskenut jopa tuulensuunnan vaikutuksen
enää en moista 
kunhan rullasin 

Ynnäsin mielessäni kuukauden menot 
miinus mahdollinen 
ja jos otti huomioon senkin
voi tietysti olla 
laskin ne kaiken varalta 
mukaan merkitsin aina kaksi vaihtoehtoa

Kilometri kilometriltä aloin kyllääntyä 
suljin laskimen päässäni 
tein seuraavan viikon aikataulun
muutamalla mahdollisella sai senkin valmiiksi ennen juottopistettä 

Tähän oli jo tultu 
maali tuntui kaukaiselta koska asiat oli järjestyksessä lapset todennäköisesti tässä vaiheessa autossa enintään viidentoista minuutin virhemarginaalilla 

rullailin alamäkeen 

Annoin muistojen syöksyä 
jos jokin saa ihmisen säntäämään ohi suunnitellun kilometriajan niin muistaminen
kilometrit vilisivät korvieni ohi 
kävin läpi sen kaiken
katsomatta kelloon 

Sillä jos jokin saa ihmisen menettämään ajantajun kurinalaisuuden niin tunteet 
jotka kulkevat tossun nauhojen läpi
ylös ranteisiin ja saa sormet kihelmöimään 

Olin tullut juoksemaan omaa aikaa 
saadakseni omaa aikaa 
ja olin täynnä rakkaitani heidän kanssaan 
juuri nyt heidän kanssaan 

sillä tunteet jotka kilometri kilometriltä tuntuivat polvissa olivat juuri sitä mitä olin elämältä odottanut

Ne olivat elämää minun elämääni

torstai 20. kesäkuuta 2024

Mennäänkö tästä eteenpäin 
käännytään aseman kohdilta 
jostain kaupungin laidalta 
vanhalta sillalta 
pysähdytäänkö sitten

Vai mennäänkö vielä eteenpäin
vanhan kaupungin kulmasta 
patsaalta joka muistuttaa surmasta 
siitä portista (rumasta) 
oltaisiin vihdoinkin perillä

Jos mentäisiin kuitenkin eteenpäin
astutaan metron portista 
maksetaan kahdesta lipusta 
kulman baarista
ostetaan vihdoin ne oluet! 

Vai pitäiskö kuitenkin jatkaa.. 
No ei! 

Ollaan oman katon alla
kotosalla
aamuhetki loikomalla
parasta myös vannomalla
ollaan sohvamajan alla

Ollaan oman velan alla
kotosalla 
kahvi syntyy jauhamalla
riidat loppuu ratkomalla 
ollaan saunan lauteen alla 

Oman kodin alla 
multa maistuu mahtavalta
koppiaiset ahkeralta 
keppejä on kaikkialla 
kuka asuu auton alla

Ei mitään erikoista. Kovin muistamista. Ihan tylsä tavallinen elämä.

Paitsi ne miljoona tarinaa, joita ei muille kerrota. Tuhansia tähtihetkiä, joista voisi kirjoittaa tarinan. Kerron joskus. Nyt ole siihen vielä liian nuori.

keskiviikko 22. toukokuuta 2024

istun riittävän kauan tässä 
riittävästi

muuttuisin tämän kaltaiseksi 
tämmöiseksi
en olisi enää

"kärsii lievästä ulkopuolisuuden tunteesta" 
olisimme me ja minäkin olisin 

jaksan istua tässä
minustakin tulee yksi
yksi josta ei sanota me 
joka tarvitsee yhden tuolin 
istun riittävän kauan
istun ulkopuolelta sisäpuoliseksi 
sisäpuolisuuden tunteeksi 

sunnuntai 21. huhtikuuta 2024

Taisin tulla vastaan juuri kun olin lopettanut hymyilyn. Suupielissä vielä pieni veto, langanjuoksu.
Olin siirtynyt seuraavaan, vaihtanut oloa.
Olen kovin pahoillani, jos et löytänyt minua.