sunnuntai 2. lokakuuta 2022

en lähetä sinulle tuulta
se sotkisi hiuksesi 
en yhden yhtä vesipisaraa
levittämään unelmiasi
mutta tuulen mukana
sadepisaran saattamana
välitän sanani:
välitän 

en lähetä sinulle aikaa
se sotkisi kellosi
en turhia tunteita 
niitä joita on kaapit täynnä 

mutta aikojen taakse
talletan yhden muiston 
tämän
tänään 

tiistai 2. elokuuta 2022

kylpyhuoneen kaakelit ei vaalene
pohkeet kapene
ei tämä tästä alene 
tunne eikä paino

mutta ensi kerralla otetaan 
omat kahvit ja ruutupöytäliina


Ilta ja yötä päin virtaava joki
nousee laiskasti rantaa ja
joen takana pyhän kolminaisuuden kellot
laulavat ehtoovirttään

kaupunki lipuu kohti kesää - kesästä kesään
yö odottaa vuoroaan ja ne yön siniset äänet
ja vaikka aamu laskee ajan kulun 
kaste yllättää kuitenkin 

Hiljainen tuuli heittää pölyt pyöränistuimesta 
kolauttaa hiekkalapion seinää vasten 
siirtyy joenrantaan uinumaan sekin 
odottamaan aamua jolloin olisi ensimmäinen 
ja vasta sen jälkeen aurinko nousisi mukaan leikkiin
koputtaisi ikkunaan 
haluaisi tiputtaa kutimen ja soittaa lasimaljakkoa 
jos vain joku avaisi oven 

On jälleen kesä - mennään kesästä kesään
siltaa ylittäessä pakahtuu väreihin
ei kuule kuin linnut puut ja kukat 
tuulen joka soittaa koko kaupunkia 
ja sitten onkin ihan hiljaista tyyntä
sora pyöränrenkaan alla täyttää koko pihan 
parvekkeen lasit jäävät auki 

mennään kesästä kesään 

tiistai 26. heinäkuuta 2022

tästä on kävellyt vain sade
naarmuttanut hiekan murut 
siirtänyt oksaa kun ei venettä jaksanut 
kirjoittanut omalla käsialallaan terveiset
(jota kukaan ei huomaa)

minä kävelen sateen jälkiä
yritän astua kumisaappaitteni kantapäillä samoihin kohtiin 
löytää salatun viestin alun 
(jota en kuitenkaan osaisi lukea) 

minä olen sateen jäljillä
jonkun toisen vesi
ei ole ajatellutkaan minua 
varpaita sääriä lapsuuden pyöräilyn muistoa polvessa 

jonkun toisen vesi
lainaan harkiten varovasti ja sitten hyppään kuitenkin 
en silti yllätä 
se huomasi jo kaukaa kuinka halusin juosta syliin 

lauantai 25. kesäkuuta 2022

merestä lempeänä nukkumaan
hiukset on pitkää köyttä naru liimautuu niskaan
suolaa alahuulessa 
varpaissa kuljetan sen yhden hiekanjyväsen talveen 

sunnuntai 12. kesäkuuta 2022

Marjasta on moneksi

 Runoja eläkkeelle siirtyvälle (kaikin tavoin)


Metri romaaneja
Marja on emerita

*

Kerran vuonna kakskytkaksi
työtä kertynyt jo maksi
tuli aika höllennyksen
viime kerran ylennyksen
riisua työn raskaan viitta
Marja on nyt emerita

*

Eläkkeelle käy
hän takaa näyttelyiden
vuosikymmenten

*

Kenen tiedossa
tieto hiljainenkin nyt
on väistynyt hän
ja meidän tehtävämme
on kiittää kunnioittaa

*

Muuan Marja asui kerran Porissa
näki paljon vikaa torissa
päätti uusia sen tyyliä
huonosta ripustuksesta sai syyliä
ja kantoi koko torin pois pärekorissa

*

Pienimmänkin nuppinaulan
tarina on kuultavissa
jos vain pysähtyy.
Kun avaat rasian,
voit kuulla koko saagan.

*

Talo pysyvi väki vaihtuvi
vaan onko väkeä ollenkaan
tietäjiäkään vastaamaan 

Kenen vastuu kuka kuiskii
töitä paiskoo turhaa huiskii
kun ei ollut kuulemassa
Marjan olles vastaamassa 

Kunpa oisin käyskennellyt
kanssa Marjan matkustellut
ehkä nyt ois tietojakin
kysyville matkassani

Kesken kiireidenkin kysyy
kenen päässä tieto pysyy
kirjaa karkelot kohilleen
salasanatkin paikoilleen 

Sulkeutuu nyt yksi uksi
ovi tulee suljetuksi
mitä lienee mielessänsä
minne ohjaa elämänsä