Tuo tuliaiseksi metron ääntä 

äänitä se tähän rasiaan jonka sinulle annan 

ennen kuin lähdet 

ennen tiistaita 

ennen kuin sanot, että nähdään taas 

ja täytyy odottaa, että nähdään taas 

jotta nähdään taas 

Laita toiseen rasiaan kahvilaa

kielten sekamelskaa muutama rikkoutunut lasiastia ja itkevä lapsi 

sen voit lähettää postissa 

sillä en jaksa odottaa, että nähdään taas 

ja kun taas nähdään 

olen jo kuullut millaisessa kahvilassa olet käynyt 

Nähdään taas 

aina nähdään taas 

Huomaako kukaan. Olen istunut kolmatta tuntia paikallani ja saanut pyyhekumilla pyyhittyä vasta vasemman saappaani. Näkikö kukaan ohitse marssivia lapsipupuja? Hukkasin pyyhekumini, kun kadotin heidät tietyöaidan taakse. Mikäli kukaan ei tule piirtämään minulle uutta kenkää, joudun etsimään lyijykynän kainalokepikseni. Mihin terävä pää, kainaloonko vai asvalttiin? Lainapenaalin geelikynä virtaa pitkin käsivartta. Olen neonvihreä kyynärpäähän saakka, ilman saapasta ja ainoa lapsipupuhavainnon tehnyt tässä kaupungissa. Kuka meistä nyt on olemassa. 

Opettelen kirjastoa

Puoliso on h-kirjaimen kohdalla 

aloitan jakkaralla uuden runokirjan 

luen ensimmäisen rivin uudelleen ja uudelleen 

ennen kuin kuulo sammuu ja ilmastoinnin ääni katoaa 

ohimenevän ihmisen kärryt siirtyvät kuuloalueeni ulkopuolelle

enkä näe hyllyjä ympärillä (tyhjiä enkä täysiä) 

kirja on kai lukematon paitsi enää

kiristää avata tekee mieli lainata uudelleen ja uudelleen ja tuottaa mielihyvää kirjailijalle - ja rahaa

puoliso ei pääse hoota loppuun

kassi on täynnä 

kirjani ei ole edennyt kuuloni on palannut 

en silti näe hyllyjä vaan horjahdan ohimenevän käteen 

Olen puolukkametsässä lapsuuden mailla

marjojen poimija murheita vailla 

Olen lumisen puun alla seisova ukko 

olen penkalta nauraen laskeva saukko 

ja kun lumessa tarvon rukkaset yllä

odotan jotakin - tiedät sen kyllä

Sillä joulu on tullut pimeän takaa 

olkoon tuleva vuotesi hauska ja vakaa 

Onko jossain ne runot

jotka kirjoitettiin silloin kun

minulla oli edessä kaikki aika 

ja sinä tiesit miten se käytetään 

muistatko vielä ne runot 

jotka kirjoitettiin illan hämärinä tunteina

ymmärtäen että tässä on jotain

mitä emme vielä ymmärrä 

ne runot joita ei ollut kirjoittanut kukaan ennen 

sinä puhuit runoa ja minä puhuin sitä takaisin 

kirjoitettiin sanoja joita kumpikaan ei enää muista 

oli vain se hetki - tärkein kaikista 

Onko jossain ne runot

joiden avulla noina iltoina matkustettiin

minä halusin lentää 

ja sinä tiesit mihin suuntaan ohjata 

Oli niin paljon asioita, joita minä luulin

jotka sinä tiesit

ja joita etsittiin yhdessä 

hetkiä joissa ei ollut mitään 

jotka täyttyivät vasta jälkeen 

ja joita vasta nyt voi koskettaa 

Oli yhteiset sanat 

hiljainen hyväksyntä 

paikka jossa olla 

(ja minun mielestäni aina lopulta 

naapuri meni hirteen) 

Onko jo se syksy 

joka vaihtaa oravallekin puvun 

kiven takana metsä riisuutuu ja 

villasukkakasa hupenee sisällä

On syksy ja vähitellen keittiö hiljenee

ovi makuuhuoneesta avautuu harvemmin

kukaan ei sano sitä ääneen

ei tarvitse

On tämä syksy ja me elämme ympärillä

niin kuin aina

tullaan töistä koulusta 

muistetaan soitellaan 

Löytyy ompelijan tekemät kävelypuvut

muodikkaat talvisaappaat

tärkeimmät laulut vuosien varrelta

valokuvissa koko perhe tai aina joku puuttuu

Kuinka paljon yhteen elämään 

voi mahtua elettyä elämää

lapsia naurua hullutuksia 

nuoruuden itsepäisyyttä

niitä hetkiä kun on pidetty omien puolta 

seisottu rinnalla varmana

ei mikään voi tätä kaataa

nostettu pystyyn ja keitetty kahvit 

Ja kun sinä olet lähtenyt 

meille jää villasukat ja muistot

sinä nauraisit, että mitä muistelemista siinä on 

ja jokainen meistä olisi sanaton

kun.. eihän.. tai siis..

Kun on ikävä, ei sille löydy sanoja 

eikä tarvitse 

Läppäsin lorulla

laiskotellen lukurauhaan

loppasuuna lehtikasaan

lokakuussa lempiloru! 

lorutellen loppuvuoteen