sunnuntai 30. elokuuta 2015

Kymmenen avioliittovuoden jälkeen sanoja rakkaalle

asioita joita sanotaan hiljaa
ei mitään hätää
olen tässä

asioita joita sanotaa vähän isommin
eikö kukaan ole tulossa tänne nukkumaan mun kans
saisinko vielä yhden tuollaisen suklaapalan
selitäs nyt vielä kerran miten se sähkölamppu toimii
pusu ennen kuin lähdet

asioita joista ei puhuta mutta...
kenen jäiset varpaat täällä on
enkö mää ostanu tänne kaappiin viimes suklaalevyn
nää vaatteet/paperit/laatikot on nyt tässä hetken mutta laitan ne kyllä
sainko mää sen pusun jo vai en

asioita joista ei edes keskustella
tiiätkö nyt varmasti missä kohtaa me ollaan vai arvaatko
äiti: teille pitää varmaan laittaa erilliset peitot eikä yhtä yhteistä
haluatko kahvia ennen kuin lähdetään
hissipusu!

asioita jotka eivät ole maailman tärkeimpiä mutta joista on ollut iso apu kymmemen vuoden avioliiton aikana

erilaiset elektroniset vimpaimet kuten navigaattori, jonka ostoa vastaan olen aina tietysti mutta jota ilman ei kannata edes lähteä kotipihasta
imuri, jonka voi ostaa uuden vaikka vanha toimisi koska se vaan on niin
polkupyörä jonka Henry osti ja on vuosien aikana käyttänyt sitä kerran, minä kaikki nämä vuodet ja hajottanutkin jo muutaman kerran
Alli, matkailuauto, jonka olemassaoloa ei voi tarpeeksi kiittää

Kymmenen vuoden aikana olemme yhdessä
lihoneet muutaman kilon
tunteneet paljon erilaisia tunteita (joista suurimman osan minä)
selvinneet suurista henkisistä taistoista (jotka suurimmaksi osaksi minun)
päässeet jonkinlaiseen tasapainoon (vihdoin minäkin)
olemme löytäneet siis yhteisen sävelen (paitsi Henryllä ne edelleen hukassa)
olemme samalla aaltopituudella (paitsi minä en osaa mitään insinöörikieltä)
joka tapauksessa
olemme yhdessä ja on hirmu kivaa!

lauantai 8. elokuuta 2015

insinöörin vaimo ja kesäloma

mies laskee puolalaisella
käänteislogiikalla
en tajua
mutta meidän kesäloma
kuulemma samalla logiikalla:
kerätään kaikki mukaan ja
sen jälkeen katsotaan
mitä syntyy


tuleeko insinööristä nyt runoilija?
ei toisten päälle voi kaataa
omaa ahdistustaan
sanoinakaan


olen tehnyt sitä jo vuosia
nytkin
en tajua
kylmää heinäkuuta
vääriä valintoja
hihattomia mekkoja
ahdistusta siitä että jos ahdistaa
opettelen
kamppailustressistä pois

rajauksia


ripsiväri paakkuntuu
kun sitä ei käytä
minä kirjoitan elämäkertaani
tämän päivän kohdalle
sumua
enkä yritä sitä häivyttää

keskiviikko 5. elokuuta 2015

etkö mennyt
vain haaveilit
pohdit tehdäkö kuitenkaan


niiden pohdintojesi aikana
kului päivä
toinenkin
huomasit myöhästyneesi
omasta vauhdistasi

toinen putoaminen

keskellä aavaa
tajuan uppoavani yhä syvemmälle
enkä rantaa näe


en huuda edes apua