Nyt sitä saa

Kolmas runokirjani on tullut ulos.
Sitä voi ostaa täältä
tai suoraan minulta (omistuksella tietenkin), hinta 22e + postikulut 2e.
Voit laittaa sähköpostia arja.palonen(a)gmail.com

Jotakin vanhaa, uutta odotellessa

Uutta runokirjaa odotellessa aloin ihan tosissani lukea ensimmäistä teostani Näkee kasvoista (2002), josta en niin kovin paljon ole huudellut.

Tein yhdestä kirjan runosta videon.
Ehkä valitsin juuri tuon runon siksi, että aika samalla linjalla edelleen mennään ;)

Nyt se on jo miltei julkista

Uusi kirja on painossa
katso kansi tästä

Vähän makustelua tulevasta....

Joulun.. vai kirjan odotusta?

Blogi vaihtoi väriä.
Ihan sen kunniaksi, että odotan jännityksella uuden kirjan syntymistä.
Runot on valittu, taittoa tehdään ja kantta.

Ilmoitan heti, kun tiedän, mistä kirjaa ja milloin.
Omistuksella voit tilata tietysti myös suoraan minulta.

Tuliko tämä jotenkin yhtäkkiä?
Toisaalta.
Ja taas toisaalta, olenhan kirjoittanut runoja koko ajan sitten edellisen kirjan.

hakkaan jalkojani maahan
kilometri kilometriltä
päin ajatuksia
päin ahdistusta

ei ole sellaista matkaa
mikä minut korjaisi

en ole
sanonut miltä tuntuu
kun katsot ohi
kun kävelet pysähtymättä
kuiskaamatta
huutamatta ääneen

sankaritarinoita
ei kukaan kirjoita
revittynä
auenneena
yksin pimeässä

varkain
salaa
istun hetken ja tuijotan suoraan
sinua

pelottaa
kuka pelkää
mitä pelkää
missä pelko asuu

minussa

minä kirjoitan sinulle
satoja sanoja
jotka rypistän lattialle
ja aloitan alusta

minä haluaisin kertoa kaiken
mutta en kuitenkaan mitään
haluaisin selittää
ja kuitenkin tiedän on aina parempi olla hiljaa

minä kirjoitan sinulle lopulta sanoja
joilla ei ole merkitystä
minä kirjoitan sinut täyteen kliseitä
vaikka parempi olisi vain sanoa
- kiitos

Runoyhteistyötä

Runoihini voi törmätä myös jossain aivan muualla

Sarikka Vuorenoja on tehnyt runoistani kalligrafiatöitä.
Sarikan töistä voit kysellä lisää häneltä itsestään sarikka.vuorenoja(a)gmail.com

silmien takana on hätä
jota kukaan muu ei näe
   jonka minä tunnen
   josta en voi puhua

se on
  - niin todellinen

istuin siinä vieressäsi
kaukana
ajatukset toisessa huoneessa
                         piilossa

istuin vieressäsi
enkä tiennyt
että katsoit minua
suoraan sisään ja tiesit
missä minä kuljin

luulitko että unohdin
mitä olit pyytänyt
   kysynyt useaan kertaan vaatinut
   tivannut varmasti muistan

muistanhan minä
 ja sinut

tulee pimeä
ja itku luomien takaa
hakkaa silmiä

ilman kyyneleitä

Istun hiljaa puolivälissä penkkiriviä

kuuntelen ja unohdun ajatuksiini

millainen olen

millainen minusta tulee

mitä minusta tulee

kirkon penkissä on aikaa ajatella

seuraan muita puhujia

seuraan tuttuja näen uusia kasvoja

huomaan sinut

ja jään pohtimaan

kuinka kanssasi on niin helppo puhua

luoksesi helppo tulla

tiedät niin kuin minäkin

että joskus tuntuu että on ihan väärässä paikassa

ja silti on ihanaa että mukaan uskaltaa tulla

joskus tuntuu että sanat tulevat väärin suusta

ja silti on tärkeää puhua

sinun kanssasi on helppo olla

istua viereen

kysyä miten menee

ja nauraa yhdessä

olen kiitollinen

että tunnen sinut

olen kiitollinen että saamme nauraa yhdessä

ja joskus kun sanoja ei ole

- voimme olla hiljaa

olin rakastunut
ja halusin kertoa sen kaikille
varsinkin Sinulle

rakkauden määrä ei vähene koskaan
mutta muuttaa muotoaan
ja vuosien varrella
niin monet erouutiset
saavat joskus ajattelemaan,
eikö kukaan muu enää rakasta

olin rakastunut
ja halusin kertoa sen kaikille
joten pidimme juhlat

värejä sanoja tunteita

kiitoksena Sinulle
kiitoksena kaikille että olette meidän kanssamme

kellastunut

ei, en ole vanha
en raihnainen en väsynyt
vain värini menettänyt

Kymmenen avioliittovuoden jälkeen sanoja rakkaalle

asioita joita sanotaan hiljaa
ei mitään hätää
olen tässä

asioita joita sanotaa vähän isommin
eikö kukaan ole tulossa tänne nukkumaan mun kans
saisinko vielä yhden tuollaisen suklaapalan
selitäs nyt vielä kerran miten se sähkölamppu toimii
pusu ennen kuin lähdet

asioita joista ei puhuta mutta...
kenen jäiset varpaat täällä on
enkö mää ostanu tänne kaappiin viimes suklaalevyn
nää vaatteet/paperit/laatikot on nyt tässä hetken mutta laitan ne kyllä
sainko mää sen pusun jo vai en

asioita joista ei edes keskustella
tiiätkö nyt varmasti missä kohtaa me ollaan vai arvaatko
äiti: teille pitää varmaan laittaa erilliset peitot eikä yhtä yhteistä
haluatko kahvia ennen kuin lähdetään
hissipusu!

asioita jotka eivät ole maailman tärkeimpiä mutta joista on ollut iso apu kymmemen vuoden avioliiton aikana

erilaiset elektroniset vimpaimet kuten navigaattori, jonka ostoa vastaan olen aina tietysti mutta jota ilman ei kannata edes lähteä kotipihasta
imuri, jonka voi ostaa uuden vaikka vanha toimisi koska se vaan on niin
polkupyörä jonka Henry osti ja on vuosien aikana käyttänyt sitä kerran, minä kaikki nämä vuodet ja hajottanutkin jo muutaman kerran
Alli, matkailuauto, jonka olemassaoloa ei voi tarpeeksi kiittää

Kymmenen vuoden aikana olemme yhdessä
lihoneet muutaman kilon
tunteneet paljon erilaisia tunteita (joista suurimman osan minä)
selvinneet suurista henkisistä taistoista (jotka suurimmaksi osaksi minun)
päässeet jonkinlaiseen tasapainoon (vihdoin minäkin)
olemme löytäneet siis yhteisen sävelen (paitsi Henryllä ne edelleen hukassa)
olemme samalla aaltopituudella (paitsi minä en osaa mitään insinöörikieltä)
joka tapauksessa
olemme yhdessä ja on hirmu kivaa!

insinöörin vaimo ja kesäloma

mies laskee puolalaisella
käänteislogiikalla
en tajua
mutta meidän kesäloma
kuulemma samalla logiikalla:
kerätään kaikki mukaan ja
sen jälkeen katsotaan
mitä syntyy


tuleeko insinööristä nyt runoilija?

ei toisten päälle voi kaataa
omaa ahdistustaan
sanoinakaan


olen tehnyt sitä jo vuosia
nytkin

en tajua
kylmää heinäkuuta
vääriä valintoja
hihattomia mekkoja
ahdistusta siitä että jos ahdistaa
opettelen
kamppailustressistä pois

rajauksia

ripsiväri paakkuntuu
kun sitä ei käytä
minä kirjoitan elämäkertaani
tämän päivän kohdalle
sumua
enkä yritä sitä häivyttää

etkö mennyt
vain haaveilit
pohdit tehdäkö kuitenkaan


niiden pohdintojesi aikana
kului päivä
toinenkin
huomasit myöhästyneesi
omasta vauhdistasi

toinen putoaminen

keskellä aavaa
tajuan uppoavani yhä syvemmälle
enkä rantaa näe


en huuda edes apua

ensimmäinen

ensimmäinen putoaminen
istun keinussa
yhtäkkiä vauhti loppuu
ja putoan uneen
jossa on
pelkkää


mustaa

älä kiinnitä
älä tartu
älä likaa käsiäsi tähän

herää aamulla
Kuljeta itsesi iltaan
älä kompuroi rapuissa
muista kiittää ja niiata
jos vielä voit
ole kauniskin

-

mihin piti tulla
kenen kanssa olla
kuvitelmissa
mielikuvissa
väärillä teillä
kuitenkin

Runo lukuponille

Hei poni, 
sulle lukee varmaan moni 
tai sitten ehkä harvaj
oku pieni pörrökarva

Mut tärkeintä se lienee 
et joku kuuntelee 
lukea voi samalla 
kun äiti jauhelihasta 
tekee meille sapuskaa 
tai isä raastaa porkkanaa

Tärkeintä on huomata 
ettei lukemista lopeta 
vaikkei olis helppoa 
silloin ihan alussa 
ja myöhemmin voi kokeilla
vaik kuinka paksuja kirjoja
(sitä Alastalon salissa)

hei kesä
oletko se sama
joka itketti vuodesta toiseen
pelotti harmitti eikä ollut koskaan oma

hei kesä
kuka olet nyt
kun minä olen kasvanut

Elämä kohti aikuisuutta
on jännittävää
ehkä hiukan pelottavaa
mutta varmasti aivan ihanaa!

Asioita joita haluaisin sinulle tänään toivottaa
onnea
järkeä
voimia
intoa
ihan kaikkea
mutta ehkä helpompi että vain sanon:
olet tärkeä

tuot terveiset
tuot lähelleni valon

ajatuksen jolla voi lentää
tuntea tuulen jalkapohjien alla

kävelen kohti
sinua
kävelen pois itsestäni
ja avaan ovet
joiden takana kuunnellaan ollaan läsnä

runotorstai: keveys

hetki
ihan hiljaa
hiljaa ajatuksista sanoista
hiljaa teoista vaatimuksista
hiljaa hiljaa sanoista elämästä kodista
hiljaa surusta pettymyksisä ilostakin

olen hetken
ihan hiljaa
kevyenä

pelottaa
pelottaa katsoa silmiin
pelottaa nähdä

pelottaa olla lähellä
pelottaa jos on kauempana kuin koskaan

pelottaa
minä itse

runotorstai

olin kävellyt pitkään
taivaanrantaa vastaan
kulkenut polkuja
joita kukaan ei näe

olin kävellyt pitkään
olin kävellyt perille

-

äkkiä kirjoitan kaikki sanat
kirjoitan tunteet
kirjoitan ääneen ne asiat joita ei saa sanoa
täytän paperin ääriään täyteen
tehty
kirjoitettu
sanottu ja
    ääneen lausuttu

elämän jälkeen tulee piste.

Runoni elää oma elämäänsä

Tänään koin ihanan yllätyksen, tiesin, että Sari Vuorenoja on käyttänyt runoani kalligrafiatyössään, mutta meille molemmille tuli yllätykseksi että juuri tuo työ on valittu Suomen Kalligrafiayhdistyksen mainoskorttiin.

kenet kirjoitan eläväksi
vastaan sanoihin
mutta en kuule niitä

vastaan katseeseen
jota ei ole olemassakaan
kirjoitan todeksi
jotain mitä ei ole

onko minua?

halusinko olla
olla
     olla

monena itsenä toisena

itseni kaltaisena?
valheena vai totena
 - toisena?

olinko minä
olenko nyt

KUKA minä olen?

runotorstai: symboli

kokoaa itseään
toisia vasten
peilaa
heijastuu

näkee kuitenkin vain palan kerrallaan
 - itsensä?

anna anteeksi
anna elämä
anna voima
anna kaikki mitä sinulla on
anna minulle
anna omaksi

herääminen

en minä ole tosi -
elämän mittainen pyörre
sukellus joka ei koskaan nouse pintaan

en minä ole tosi -
olen itkua
    huutoa

sinua

ja silti
joka kevät
auringon julman valon -

herään

-

itkeminen
ei ole hetken juttu
vaan koko illan muuttava projekti
sen tuoma vapautus
ja lopulta väsymys
kaikki tunteet yhdessä itkussa
kuin kaikki värit mustassa

runotorstai: oppia

eilen illalla käperryin itseeni
olisin halunnut kaivautua itseni alle
puhaltaa pään tyhjäksi
unohtaa kaiken itseni menneen elämän
lopulta
hengitin vain syvään
toistin mantraa aamulla kaikki on ennallaan
ja oli

ihminen voi oppia
myös pelosta pois

totuutta
mistä minä sen voisin tietää
kun keksin aina lisää
   ja lisää
mikä on totta
mikä on minun totta mutta ei sinun

katve

miksi en pääse lähelle
työnnän varjoja pois ja pois
mutta pysyt
vain
pimeän puolella

pelosta
kaipuusta vai löydetyistä rikkonaisista
vesistä joihin eksyy
hukkuu pelkkiin tunteisiin
haukkoo henkeä eikä saa
pelkää
pelkää että

toivo

ei pelkkä tieto
ei sekään että muistaa ja uskoo
mutta se toivo
se antaa tilan uudelle aamulle

vuosien jälkeen
itken sinua yhä
sinua!
vaikka jätit unohdit satutit
etkä koskaan...

arpea ei saa repiä
teippejä irroittaa
pitää odottaa että paranee
pitää odottaa että paranee vaikka sattuu koko ajan
pitää odottaa että paranee vaikka sattuu koko ajan enemmän
                                                                              ja enemmän

istua odottaa
istua odottaa seisoa
kääntyä katsomaan

olenko perillä?