Kirjoitettu Keski-Porin seurakunnan runo tilaisuuden osaksi

SYKSY

Ja valo hämärtyy

purppuran savun aukaisee

hiipii hiljaa

jään iltaan hämärtyneeseen

Ja valo hämärtyy

purppuran savun aukaisee

luonnon värit

talletan päivään menneeseen

TALVI

Ja valo hämärtyy

valkoisen savun aukaisee

kylmyyden

annan koskettaa viipyillen

Ja valo hämärtyy

valkoisen savun aukaisee

kynttilöin

tuon toivon hiljaisuuteen

KEVÄT

Ja valo nousee

purppuran savun aukaisee

silmät

pimeässä himmenneet

valon jokaisen ottaa omakseen

Ja valo nousee

purppuran savun aukaisee

tunnen

pimeän kevenneen

tarraudun siihen tunteeseen

KESÄ

Ja valo nousee

purppuran savun aukaisee

kirkkauteen

ja lämmön lempeyteen

nukahdan iltaisin uudelleen

Ja valo nousee

purppuran savun aukaisee

luonnon kauneuteen

ihastun yhä uudelleen

Tähdenlento

Lähdettiin insinöörin kanssa katsomaan tähtiä. Rouvalla otsalamppu, insinöörillä tavallinen. Turvallisuussyistä rouva kävelee pimeässä takana ja valo on insinöörin toppatakissa.

Siinä sitä niska kenossa katsotaan rouvan tutkitusti huonoilla niskalihaksilla. Välillä täytyy ihailla tuulivoimaloiden valokuvioita. 

Otavasta pääsi jotenkin Pohjantähteen. Ei muistettu. Oli joku Väinämöisen viikatekin, rouva muisteli kouluajoilta. Ei löytynyt. 

Insinööri näkee tähdenlennon. Ei ollut lentokone, kun niin mutkitteli. Rouvakin näkee ja ehtii toivoa ja insinööri korjaa, etteihän se tähti ole. Jahas, miten kävi toiveen. 

Päätetään lähteä sisälle. Rouva kysyy, miten se tähdenlento. Insinööri alkaa selittää mutta aina uuden termin kohdalla pitää pysähtyä ja selittää. Unohtuu se alkuperäinen kysymys. 

Kahden viikon kuluttua rouva hakee kirjastosta tähtitaivaasta kertovia kirjoja. Insinööri katsoo Ursan sivuilta tämän hetkisen tähtitaivaan. Rouvan lukeminen on hidasta, kun jokaisessa virkkeessä on ainakin yksi termi, mikä pitää ensin selvittää. Huomataan, että on pilvistä. Ei lähdetä ulos. Ursan mukaan tammikuun jälkeen näkyvyys taas paranee. Eihän siihen ole kuin kaksi kuukautta. 

Kirjasta löytyy kuitenkin hyvä kartta. Pohjoinen on selvillä ja rouva istuukin juuri oikeinpäin. Kunnes huomaa, että itä ja länsi onkin väärinpäin. Insinööri neuvoo nostamaan kirjan pään päälle, jotta näkee oikein. Rouva pohtii, että ymmärtääkseen tähtitaivaan oikein, hänen täytyy istua tietyllä tuolilla ja lukea kirjaa pään yläpuolella pitäen. Tästä hän muistaakin, miksi ihmisen biologia oli aina niin vaikeaa oikeine ja vasempine kammioineen. Mutta onneksi isä opetti, että lehmää ja autoa luetaan aina takaapäin.