Tässä kulkee sinisiä kansia

ja tuhansia muistoja

joita ei voi enää uusia.

Ethän näitä palauta

ne kulkee ikuisesti mukana. 

Vuosia töitä tehden 

asiakkaita nähden

heidän tähden.

Tuhansia sivuja

lukevia lapsia

askarreltuja kuvia 

lomailtuja suvia. 

Ja niitä nauruja 

parhaita muistoja 

kahviossa kerrottuja

vuosien patinoimia.

Monta kerrottua tarinaa

hukattua vanhempaa 

uskollista lukijaa 

ei niitä voi unohtaa. 

Muistimmeko sanoa 

arjen kiireessä kertoa

ennen lomaa lausua

lähtöhetkellä tokaista

ei täällä voi mitään kuulla

ajatukset huutaa meren yli

jää pyörimään saaristoon 

olen menettänyt oikean korvan kuuloni epävarmuudelle ja vasemmassa puhuu katkeruus 

suuta ei enää ole 

sen paikalla vain aukko joka syö 

kun pääsen saaristosta luoteeseen 

olen menettänyt ääneni 

mutta sitä ei vienyt pelko 

sen sinä söit 

sataa

taas, 

minä haaveilen tyttökavereista

sateisesta piknikistä

jolloin voisi nauraa 

tikahtua ihan 

kierähtää palloksi sydvestin alle

tytöt tulisivat hakemaan

soittaisivat ovikelloa rämpyttäisivät

kuka ehtii ensin 

kenellä eväät viltti hauskimmat kumisaappaat

nukahdan päiväunille sohvalle

odotan että tytöt soittavat