Tuopa se mitta!
Mahtuisko se tähän, olisko se hyvä.
Insinööri innostui että jos kuitenkin nyt uusittais ne makkarin kaapistot.
Katotaan nyt vielä se mitta!
Illassa sängyssä insinöörillä haaveileva ilme.
Yhtäkkiä nousee, mittasinko sittenkään oikein. Hakee olkkarista mitan,
pakkohan sitä on nousta apukädeksi. Yöpaidassa.
No mutta mitä mieltä minä olen!
Jaa mistä? Siitä, että uusitaan ne kaapit vai siitä, millaista on katsoa, kun toinen
tuijottaa seinää joka ilta sängyssä sen näköisenä että oudompi luulisi jo seonneen.
Se suunnittelee. Se tekee sitä kotonakin. Insinööri.
Se on sitten pari viikkoa vähän sekaista.
Ja jos nukutaan olkkarin sohvalla.
Että kestätkö, kysyy insinööri.
Eikä se edes mieti sitä, että joudun käymään koko kaapiston läpi ja järjestämään kaiken uudelleen.
Siinähän menee ihan sevon. Että mihin nyt laittaa nuo paidat ja mihin nämä housut. Olisiko joku ohjelma, jolla voisi laskea, kuinka paljon yhdet farkut vie tilaa. Kun insinöörillä on se taito suunnitella, vaimolla ei. Se on joka perheessä vakio.
Odotellaan uusia kaapistoja.
Vielä ei ole mennyt hermot. Kummallakaan.