lauantai 25. kesäkuuta 2022

merestä lempeänä nukkumaan
hiukset on pitkää köyttä naru liimautuu niskaan
suolaa alahuulessa 
varpaissa kuljetan sen yhden hiekanjyväsen talveen 

sunnuntai 12. kesäkuuta 2022

Marjasta on moneksi

 Runoja eläkkeelle siirtyvälle (kaikin tavoin)


Metri romaaneja
Marja on emerita

*

Kerran vuonna kakskytkaksi
työtä kertynyt jo maksi
tuli aika höllennyksen
viime kerran ylennyksen
riisua työn raskaan viitta
Marja on nyt emerita

*

Eläkkeelle käy
hän takaa näyttelyiden
vuosikymmenten

*

Kenen tiedossa
tieto hiljainenkin nyt
on väistynyt hän
ja meidän tehtävämme
on kiittää kunnioittaa

*

Muuan Marja asui kerran Porissa
näki paljon vikaa torissa
päätti uusia sen tyyliä
huonosta ripustuksesta sai syyliä
ja kantoi koko torin pois pärekorissa

*

Pienimmänkin nuppinaulan
tarina on kuultavissa
jos vain pysähtyy.
Kun avaat rasian,
voit kuulla koko saagan.

*

Talo pysyvi väki vaihtuvi
vaan onko väkeä ollenkaan
tietäjiäkään vastaamaan 

Kenen vastuu kuka kuiskii
töitä paiskoo turhaa huiskii
kun ei ollut kuulemassa
Marjan olles vastaamassa 

Kunpa oisin käyskennellyt
kanssa Marjan matkustellut
ehkä nyt ois tietojakin
kysyville matkassani

Kesken kiireidenkin kysyy
kenen päässä tieto pysyy
kirjaa karkelot kohilleen
salasanatkin paikoilleen 

Sulkeutuu nyt yksi uksi
ovi tulee suljetuksi
mitä lienee mielessänsä
minne ohjaa elämänsä




sunnuntai 22. toukokuuta 2022

lähdin kaikesta
pesujauhepaketista putosin kirjainten virtana 
vuotavasta hanasta lorisin koko illan 
kumosin itseni taikinakiposta 
väistin kun hyppäsin ohiajavasta autosta
joka kevät joka sunnuntai joka keltainen hetki 
kesä tulee vihreänä ja kaivan itseni takaisin 
palaan siihen mistä lähdin 
takaa varovasti hiljaa 
kukaan ei huomannut ketään ei näy 

sytytän valot keitän kahvit ja tervehdin kun tulette huoneeseen 
kaikki on kuin en olisi ollutkaan 

keskiviikko 16. maaliskuuta 2022

Mikä on ihmisen nolostellessa
hävetessä hätäilyjään
tunnonvaivojaan tutkiessa 
tosimokasta tointua

ei ole eläjäksi
tämän päivän toimijaksi 
jos ei jumistaan etene 
takkupäästään tokene

niin on elo vaikeata 
vanhetessa vain pahenee 


Mikä on menevän matkatessa
potkukelkan huilatessa
jos ei hiekkaa heitetty 
sorakuopasta kaapaistu

ei ole eläjäksi
tämän päivän toimijaksi 
jos ei kivestään etene 
sorakuopastaan tokene 

siinäpä se 
ihmiselo
lähtiskö huomenna rimpsalle

sunnuntai 13. maaliskuuta 2022

sen minkä minä voin 
sen minkä voin antaa
annan 
kaiken ja sen 
ja katson kuinka 
sinäkin katsot -

minä voin sen antaa
ja annan 
sen kaiken sinulle 
ja sinua 
ja sinua katsellen 

minä kävelen kohti
minä ohitan 
minä olen vierellä 
minä annan sen mitä voin antaa 

ja sinua 
sinua minä katson 

lauantai 5. maaliskuuta 2022

puolelta joku hiipii
lumi puista 
käännyn mutten näekään 
ei tule takaa 
ketään edessä vain jäljet 
joita seuraan niin että unohdan 
että lähdinkö itseni kanssa 
pakoon vai etsimään
puolukkaan punahilkan kanssa

hiivin takaisin vastaan 
löydän nyyttini
edestä jälkeni 
itseni niiden takaa

jonkun koputtaessa olkapäähäni
säikähdän 
olen itseni kanssa sinut 
sinun kanssasi itseni 

aamuyöllä enää minä ja tuuli
puhkikuluneet ajatukset ja lenkkitossut
unelmat joita - -
oliko niitä
minulla

aamuyöllä enää minä
kun tuulikin tyyntyi ja mieli
suunnitelmat sinun kanssasi
oliko niitä

 
olemassakaan

aamuyöllä enää tuuli
kun minäkin jo nukun
tulevaisuus jossa - -
oliko sitä

aamuyöllä enää
aamuyö (vain aamuyö)
lämpö jostain läheltä
tunsiko sitä
kukaan

aamuyöllä kun ei minua enää
eikä tuulta
eikä lämpöä ei sinua
oliko sinua
olemassakaan

voiko metsässä tanssia 
(62-kiloinen keiju) 
jos ei suostu pukemaan sinistä mekkoa
voiko tanssia saako annatko 

voiko metsässä soittaa
(ilman huilua)
painella pedaaleja männyn kaarnassa
rummuttaa puolukan varpua kaarnaa varpua

voiko metsään juosta 
tanssia soittaa voiko soittaa
nousta orkesterin eteen
minä! 
kahvilan nurkkapöydässä
ei minulla ollutkaan kynää 
jolla kirjoittaa terveiseni
nurkkapöydässä
elefanttini takaa tarkkailin

kahvilan nurkkapöydässä 
ei minulla ollut edes vihkoa 
kynää 
servettiin kirjoitin kahvilla terveiset
kyynelillä ään pisteet
menee perille meneehän 

kahvilan nurkkapöydässä
kuvittelin hetken olevani 
samassa käsikirjoituksessa
ei se koskaan pääsisi kirjaksi 
mutta minä siirtäisin elefantin edestäni 
ja olisin toinen vasemmalta 
rouva marketin takissa (ujona) 

perjantai 4. helmikuuta 2022

Rakkaimpani

Saat minut, kun olen taas terve. 
Tervehtynyt. Etääntynyt. Itsestäni. 
Kun kiinnostukseni sielutieteeseen 
sieluun sen tietääkseen 
hellittänyt. 
Sitten minä taas tulen. 
Voit sytyttää tulen kakluuniin. 
Tarjoilla parasta viiniä kuin hienoissa ravintoloissa. Lupaan, etten lähde. Polta taloa. Sinua. Huuda alastomana pakkasessa jeesusta. Tai sinua. 

Saat minut. Kun olen. Taas terve. 
Olenhan. 

vuosi jäällä

muutaman kuukauden kantaa
ei tarvitse ajatella askelta ajatusta ajatuksesta kumpuavaa ajatusta 
vähän vettä pinnalla menee sekin
ratisee mukavasti kun vielä ajatuksiltaan kuulee 
on oikeastaan aika reipasta kulkea ratisevalla jäällä reipasta sitä se on elämä kuitenkin reipasta sanonko 

kunnes tajuaa kulkeneensa viikon nivusiaan myöten sohjossa eikä tiedä miten siihen asti päätynyt siihen tilaan
taas miksei kukaan sanonut
ensimmäinen vajoaminen
ei osaa hengittää
paniikki siitä pääseekö ylös vai siitä että on siellä taas ja siitä että näkikö joku
ei muista että on päässyt aina ylös 
koska ei voi pudota jos on jo pudoksissa 
ei muista että on kertonut lähtiessään putoavansa ja yhteiskunnan naskalit roikkuu kaulassa 

toinen vajoaminen 
kolmas
--
ei muista enää kävikö äsken pinnalla vai oliko se joku toinen luku
ei oikeastaan välitä nousta koska tietää että nostavat kuitenkin itse voi sitten valita pukeeko kuivaa ylleen 
pohtii jos ei nousisi ei vajoaisi elämässä säästyisi housuja viranomaisia ja itse nousemisen vaivalta 

kunnes kulkee taas kantavalla jäällä
reippaasti

lauantai 1. tammikuuta 2022

olen siellä minne unien maa ei yllä
metsä on vaiennut 
ei ole pimeää 
mitään ei ole 
sinne mihin katosin
ei ole tietä ei soutua ei ääntä
sinne humpsahtaa pärskii
kunnes ymmärtää välttää kaikkea kaiken
on ei mitään ole
hiljaist ei mit