ei pysty enää
en kykene senttiäkään
en räppäämään
en kestä näitä säätöjä
tää on niin nähty
tää on niin koettu
kuulen kokoontuneet väet
nään ne ojentuneet kädet
mut nää mäet
korvissa huutaa "sä et"
mun on aika väistyä
joskus täytyy kääntyä
en voi enää vääntyä
mä en tiedä minne päätyä
jos mä tuun vielä takaisin
teen kaiken paremmin
astun tassuilla varmemmin
niin paljon paremmin
nää ei oo hyvästit
mut joskus vaan täytyy kävellä näin...