tiistai 28. joulukuuta 2021

makaan sängyssä ja näen värejä
äreä ehei! lähinnä raukea ja levollinen
olen kehollinen mutta toisinaan 
ääriviivaton
valoton
onko tämä aika enemmän ajaton 
eilinen on aina enemmän 
todellinen kuvallinen 

makaan sängyssä ja näen värejä 
tärkeitä 
ääriä ja niiden päitä
päiviä ja täyttä
värejä 
makaan sängyssä ja näen ääriä
minä tilastoin elämääni
viides matkapäiväkirja hankittu
yöpymisexcel puoli vuotta päivittämättä 
ja valokuvat on unohtuneet 
en ole varma mihin asti on tallennettu pilveen
päivän kävelyretki menee siinä kun pohdin pitääkö tämä kuva-asia lisätä tarkistuslistaan vai pitääkö yrittää nyt unohtaa ja keskittyä keskusteluun 
ote herpaantuu 
en ole varma onko vielä avaamattomia talvijuoksusukkia laatikossa ja sängyn alta talvivarastosta löytyy pipo vielä  joulukuussa
muistinko sitä edes kaivata 

listaan kaiken tai olen listauskiellossa
poistan listoja tai ainakin värikoodaan ne
onko ne hyväksyttävämpiä silloin
kun en ole varma montako limsapulloa jäi viime kerrasta enkä ole ottanut kuvaa kaapista
en tiedä huolestuako siitä etten muista 
vai siitä kuinka paljon tämä minua huolestuttaa 

tarkistan asioita
mutta jään siitä niin harvoin kiinni
että muiden neuroosit kuulostavat isoilta ja olen hiljaa
hankaloittaako se paljon kysyvät
kun sanon ettei jogurttia saa ostaa joka päivälle vaikkei olisi lisättyä sokeria ja rahka on herkkua
en osaa vastata en tiedä mihin verrata
syön tauolla ruisleipää

jos ottaisi rennommin 
ei vaatisi itseään muistamaan
ei haittaisi saisi tehdä virheitä 
näin tekisin tietysti
kiitos kun kerrot miten 

Joulukorttiruno

Joulun suloa ja hämärää
aina yksi konvehteista jää
kuka juonutkaan ei glögiään
kellon enkelit lyö käsiään

Joulun iloa ja naurua
puuro lautasella ilman mantelia
onko sopassakaan rusinaa
mutta hei! kuka oveen kolkuttaa

perjantai 17. joulukuuta 2021

jossain huutaa meri 
minä olen kauhean pieni siinä 
metsässä puut ulottuu 
minulla on vain tämä pieni tila 
ei huuda on olemassa

jossain huutaa 
ei minua huuda 
ei ilosta kai 
huutaa elämästä 

tiistai 14. joulukuuta 2021

olin tuijottanut näytönsäästäjää
siitä lähtien kun eu pakotti ostamaan tietokoneen 
katsonut palloja liukuvia janoja pyöriviä eri fontein tehtyjä nimiä 
ja aivan erityisesti niitä labyrinttimaisesti kulkevia johtoja jotka ei koskaan törmänneet

videoinstallaatioiden kohdalla saatoin istua sen ajan kun muut kiersivät koko näyttelyn
katsoin kuinka puut lähenivät kuinka lensin niiden yli kuinka värit vaihtuivat ja kaikki ikään kuin sulautui minuun 

kaiken tämän jälkeen kesken iltaruuan puoliso mainitsee Mandelbrotin fraktaalin

ja minä tiedän mitä on rakkaus
se on sitä kun antaa toiselle sen hetken missä toinen saa välillä elää ihan yksin 


(Sana fraktaali kuvaa sitä, että jos otamme pienen alueen jostain reunasta ja suurennamme sitä, niin kuva saa aina uusia yksityiskohtia rajattomasti. Nimenomaan tämä ilmiö tekee fraktaaleista mielenkiintoisia ja myös näyttäviä. Lähde: Wikipedia) 
Sinä laitoit hiihdon jälleen television kiinni,
minä keitin kahvit ja kuuntelen, kun seinäkello kävelee. Ulospäin. Dosetissa odottaa iltalääkkeet.

Kirjoitin joulukortit valmiiksi kuten joka vuosi tähän aikaan. Saman verran. Aina alle kuusikymmentä.

Ja kun illalla suljen silmäni, herään jouluun. Ja sitten se on ohi.
Ja hankien (on niitä tai ei) läpi pääsen kevääseen ja sanon,
olihan sitä tässä taas yhdeksi vuodeksi tarpeeksi - pimeää.
Enkä katso taakseni.