älä väsytä
äläkä huuda kaiken aikaa
anna hengittää
olla läsnä
tässä

istun aidan reunalle odottamaan

tuleeko huominen
tuleeko sade
tuleeko tästä yhtään mitään

pelkkiä kieltoja
pelkkää kieltämisestä ja unohtamista
että olisi parempi ihminen
kauniimpi
tasaisempi

ja se käsittämätön kateus toisia kohtaan
tässä iässä vieläkin
niin kuin ei osaisi itse mitään ja
kun kaikki muut!

lähtis kotiin
ja jäisi peiton alle
olisi hiljaa eikä yrittäisi

Ja viikon kuluttua kuitenkin soittaisi
taas että olisiko jotain ideaa

enää ei ole sanoja
pelkään etten muista kasvojasi

unohdanko laulut joita hyräilit
ja lapsuuden runot

välillä tulee niin kylmä
ikävä on

oletko
oletko koskaan ollut
olen

miten voit nyt
voin

käytkö jossain keskustelemassa
en

syötkö
syön

juoksetko liikaa
en

diagnoosinumerot kirjoitettu muistiin
lääkitys päivitetty mielessä
vastattu kysymyksiin asiallisesti
kiitetty lääkäriä kädestäpitäen lähtiessä

ulkona vasta iskee itku
helpotuksesta

älä kysy tänään kuka minä olen
kysy kuka niistä olen
kenen ääriviivat sinä näet
kenen suulla minä puhun
keho murtuu
ajatukset lepattaa
kohtaan yhden ja se olen minä
entä tuo toinen?

ääriviivaton värinä
en pysy kasassa
lepatan

lupaa huomenna tämän olevan ohi