runotorstai: oppia

eilen illalla käperryin itseeni
olisin halunnut kaivautua itseni alle
puhaltaa pään tyhjäksi
unohtaa kaiken itseni menneen elämän
lopulta
hengitin vain syvään
toistin mantraa aamulla kaikki on ennallaan
ja oli

ihminen voi oppia
myös pelosta pois

totuutta
mistä minä sen voisin tietää
kun keksin aina lisää
   ja lisää
mikä on totta
mikä on minun totta mutta ei sinun

katve

miksi en pääse lähelle
työnnän varjoja pois ja pois
mutta pysyt
vain
pimeän puolella

pelosta
kaipuusta vai löydetyistä rikkonaisista
vesistä joihin eksyy
hukkuu pelkkiin tunteisiin
haukkoo henkeä eikä saa
pelkää
pelkää että

toivo

ei pelkkä tieto
ei sekään että muistaa ja uskoo
mutta se toivo
se antaa tilan uudelle aamulle

vuosien jälkeen
itken sinua yhä
sinua!
vaikka jätit unohdit satutit
etkä koskaan...

arpea ei saa repiä
teippejä irroittaa
pitää odottaa että paranee
pitää odottaa että paranee vaikka sattuu koko ajan
pitää odottaa että paranee vaikka sattuu koko ajan enemmän
                                                                              ja enemmän

istua odottaa
istua odottaa seisoa
kääntyä katsomaan

olenko perillä?