Viisikymmenvuotias ansaitsee virstanpylvään.
On nähty elämää. Muutama kaupunki.Vähän kremppaa.
Selkä ei ole entisensä.Muutossa on rikkoutunut muutama lasi. Moniteholasit on ollut jo monta vuotta.
Shampoopullon teksti on muuttunut kovin pieneksi mutta shampoon kulutuskin on vähentynyt.

Viisikymmenvuotiaalle sopikoon siis kivinen paasi virstanpylvääksi. Nimi ja ikä.
Ei unohdu, jos cooleri kovemmassakin käytössä.

Kuusikymmenvuotias on viisastunut lisää. Tukka ohentunut, se vähäkin.
Ilman laseja ei lueta enää lehteä. Kovin nuoret jäävät eläkkeelle. Joskus teatterissa erehtyvät kysymään alennuskorttia, onneksi ei aina tarvitse kaikkea kuulla. Ruisrockiin pitää kuitenkin maksaa.

Elämä on tasaantunut. Joka paikkaan ei tarvitse lähteä. Tai ennätä. Julkiset palvelut lähettävät kirjeitä. Yhtäkkiä kaikkia kiinnostaa ikä. Eläke. Asuminen. Ajokortti. Selkä. Nivelet. Eturauhanen. Kynnykset.

Kuusikymmenvuotias on kerännyt jo omaisuutta. Iittalaa. Jopa Marimekkoa. Kolmas pesutorni. Liikaa lautasia. Vanhaan asuntoon paremmin sopivat matot. Vähän liian pieni talvitakki. Koulussa itsetehty jakkara.

Kuusikymmenvuotiaalle sopii aarrearkku, johon voi kerätä tärkeimmät aarteet. Ehkä haudata maahan. Tehdä kartta, jotta löytääkin sen, kun käy jo seitsemättä kymmentä.

vänkärin penkki kääntyy

Miehestä ei tule vänkäriä, vaikka hän vaihtaa vänkärin istuimeen. Ei, se on ruokailutilan tuoli. Selkä käännetään  menosuuntaan ja siitä ei sitten nousta ennen kuin on syöty.

Tässä autossa on pöytiintarjoilu.
Logistisista syistä.

Keittiö, ruokailutilan vieressä, on vaimon aluetta. Aamupala, välipala, ruokailu, iltapala ja välikahvit joka välissä. Vaimo käy kaupassa, vaimo tiskaa.

Naapuriautossa pohditaan, eikö tuossakin perheessä voisi olla hiukan modernimpi työnjako. Ei voisi. Auto on ainoa alue, jossa vaimo hoitaa ruuat. Syyskuusta toukokuuhun jääkaapin täyttää mies. Mutta sitä ei karavaanarit tiedä. Eikä tarvitse.

Keittiön ja ruokailutilan välinen alue on periaatteessa eteistä. Kattilakaapissa on vedenkeitin. Pulloja jemmataan myös perunoiden päälle.

Kaikelle on oma paikkansa, mutta kuka hiivatti ostaa kaupasta vääriä asioita.

Vaimo mahtuu myös takatalliin

Epäilyttää.
Meillä ei vesi kulu lainkaan. Ei laske prosentti ei. Pestään käsiä, huuhdellaan luutua. Ei laske.

Nostetaan sänky. Siinä on ne kannatinjouset, ei tipahda niskaan, vaikka hirvittää kurkotella kaula giljotiinin kohdalla.

Nostetaan pöytä. Se on siinä säilössä säiliön päältä. Ennen pöytää kaikki kassit ja nyssykät. Vaaleanpunainen työkalusalkku. Sadehaalarit henkseleillä. Rukkaa.
Viimein ruohomatto ja kansilevy auki. Narua kaapista ja levy kiinni sängynpohjaan.

Vihdoin korkki auki ja pienikätinen vaimo tunnustelee, onko pinnan korkeusanturit kohdallaan. Kaikki hyvin. Korkki kiinni. Levy päälle. Matto. Pöytä. Kassit.

Ei ole vikaa. Kyllä se kuluu. Mutta kun polkemalla poljettu täyteen vettä niin kestäähän se, ennen kuin kuluminen tuntuu.

Ei vaimo tunkenut itseään kuin puoliksi takalaatikkoon. Ei edes kainaloa myöten vesisäiliöön.

Kartturi

Liikenne reitillä on nyt sujuvaa

Vaimo lukee karttaa.
Tämä pallura (se on se kaupungin merkki kommentoidaan vierestä)
on niin iso, etten minä näe, mitä siinä alla on.

Katsotaan Google mapsista.
Mutta mihin ohjaa navigaattori?
Risteysalueella ei voi roikkua koelaudan päällä, vaimo aiheuttaa suhteellisen ison katvealueen.

Yhtäkkiä navigaattorin ukkelista tulee puheliaampi kuin vuosiin. Ei riitä, että on tietyö ja silti olet nopeimmalla reitillä. Nyt alkaa pukkaa vierasta kieltä kartan päälle yhtenään. Meidän autolla ei muka ole enää oikeutta ajaa täällä. Tai navigaattorilla. Tai sen miehellä. (Ei vaimon.)

Puhelimen paikannuksen avulla voi tarkistaa, missä ollaan, jolloin voi katsoa kartasta reittiä. Mikäli pystyy lukemaan tekstit väärinpäin, jos ei satu olemaan samaan suuntaan kuin kartantekijä. Päästään perille.

Kirjaudutaan leirintäalueelle. Respassa annetaan kartta. Etsitäänpä se paikka sitten siitä.

Kuvitteellinen matka Suomen kesässä

Berliinin kautta Tokioon.
Parkanon pohjoispuolella takapenkiltä kysellään, missäs nyt ollaan.
Matkalla Suomen kesään!

Kahden kyläpanimon jälkeen löytyy todellinen aarre. Kyläkauppa! Alennuskrokseja, yksisuuntainen kylmiö ja ilmakiväärin patruunoita tauluineen. Baarista saa viskiä. Jäämmekö hetkeksi tähän.

Suomen kesä näyttää parhaimmat puolensa. Sataa kaatamalla ja välillä vain sataa. Rakeita idässä. Ei lähdetä sinne.

Merenrannalla kaksi hyvää vaihtoehtoa: tuuli vie hotdogin kääreet tai lokki syö hotdogin. Valitse itse, kumman haluat. Aina sinapit rinnnuksella kuitenkin.

Jos oman nukkumatilan lämmitys toimii, itikat pysyy verkon takana ja lapset on ymmärretty viedä sisätiloihin ulkoa huutamasta, on naapurilla ongelmia varkaudeneston kanssa. Yhdessä yössä oppii hyvin Sunlightin hälytysäänen. Seuraavana päivänä se kuulostaa jo tutulta kuin kotikoivun lintunen.

Kotiin on aina kiva palata. Tehdä kolmen päivän aikana se, mitä lomalla on viikon välttänyt. Kolmatta koneellista tyhjentäessä alkaa pohtia, olisiko kuitenkin ollut mukava ottaa ne vanhat shortsit mukaan. Vielä ne varmaan mahtuisi. Kaivaa ne kaapista, kokeilla, havaita hyväksi ja pistää kaappiin odottamaan ensi kesää. Mahtuisko?

Kaasuliekillä

Utelias ihminen on utelias karavaanarinakin.

Miten ne muut tiskaa? Sosiaalisuuden huipentuma.
     Karavaanareiden omalla alueella voi
     käyttää paikan tiskiharjaa
     löytyy tulppa molempiin altaisiin
     (ja niitä altaitahan pitää olla kaksi)
     perheessä lapsi apurina
     kuivausteline omasta takaa tai
     kuivataan pyyhkeeseen heti

Yleisillä leirintäalueilla huomioitava seuraavat
     talon tiskiharja kierretään kaukaa
     tarvittaessa pestään omassa vadissa
     ja kyllä - kuivataan paikan päällä
     mikäli pöydässä ei istu joku huutelija

Äiti se joskus kysyi, kuivaanko vasta autossa. Taidettiin olla Keskisellä ennen laajennusta, kun pihaan pääsi vain ennen puolta päivää ja oli pakko periaatteesta luopua, kun niin jonoa. Siellä tiskataan kylki kyljessä ja läheisyys lämmittää varsinkin, jos ovi on kiinni.

Kyllä ne miehetkin tiskaa. Ainakin kausipaikkalaiset. Pyörällä tiskaamaan ja äkkiä takaisin kotipesään.

Tiskaaminen on alueen sosiaalisin tapahtuma. Saunassa voi olla hiljaa. Tiskatessa perheen esikoisen tokaisee, että olet aika hyvä tiskaamaan. Jutellaan tiskaamisen lisäksi äänikirjoista ja dekkareista. Astioita en voi analysoida, hän tiskaa vain kattilan. Keskikokoa, mutta sen saattoi arvata. Heitä kun on viisi. Se selvisi jo ensimmäisestä lauseesta.

Jalalliset viinilasit muuten harvoin lasia. Paitsi kausipaikkalaisilla.

Mutta ne sähköhammasharjat...

Kuljettajan viereinen henkilö

Ennen turvavyötä säädetään navigaattori, koska niin notkea ei ole edes tanssija.
     osoite arvioitu saapumisaika
     välietappi vältä valtateitä
     lauttoja u-käännöstä poroja
     lapsia rattijuoppoja
     leikkuupuimureita äkäisiä
     kausipaikkalaisia irtiolevia
     koiria kaikkea mikä voi mennä
     renkaan alle huutaa
     eikä tule sieltä pois

Viidenkymmenen kilometrin kuluttua
aletaan miettiä kahvipaikkaa. Sadan
kilometrin jälkeen pidetään.
     tasainen järvimaisema
     ei muita pysähtyneitä
     siistit penkit
     (ei välttämätöntä)
     sopiva maisema valokuvata
     ei liian lähellä ohiajavia rekkoja

Kauppareissu ennen majoittumista tarvittaessa. Uusi eksoottinen elämys tutun kauppaketjun myymälässä toisella puolella Suomea ja huomata eroavaisuudet. Löytää kaikki viisi.
     paikalliset leivät
     kahvitarjous
     ei ilmaisia ämpäreitä
     hassua murretta puhuva kassa
     (keksi tähän viides)

Ja perillä tehdään kaikki kuten kotonakin. Sama ruoka, iltakävely, puoli yhdeksän uutiset ja muutama sivu kirjaa ennen unta.

Kyllä lomailu on virkistävää!