täysin saavuttamattomassa tilassa

kivessä

sammaleen alla

lehtien peittämänä 

ehkä pimeässä 

valvoo miltei hengittämättä

ettei kukaan näe

ei värähdä

ei värähtele ei 

piilossa? Ei

saavuttamattomissa vain

saa löytää 

mutta kukaan ei näkisi

oletko sinä se puu
joka suojaa minua sateelta
oksa josta tuulessa pidän kiinni

oletko sinä se puu
joka kuiskii korvaani
puu joka taipuu puoleeni

mitä vähemmän kaisloja revin sitä.. 

mitä enemmän repisin olisinko ehjempi

juoksisin suoraan veteen kastuisin 

märkien vaatteiden painosta tuntisin maan 

olisin pohjassa vakaa 

mitä vähemmän itseäni piilottelisin.. 

seuraavien päivien aikana olen toistamiseen

toistamiseen käyttänyt tunteja 

luetellut lueteltuja 

kävellyt mielikuvissa samat askeleet

ja aloittanut uudelleen 

jos jokin on pysäyttänyt 

seuraavien päivien aikana 

pysähdys ei etene

en kirjoita enää kokonaisia lauseita

aloitan keskeltä 

en tiedä olenko alusta vai loppuun 

pysähtyessäni kuljen itseni ohi

huomaamatta kumpi olikaan ensin 

tuleeko kohti - kohtaako

tuleeko minuun
onko minussa
minua kohti
minun keho
väreily
tämä näky

riittääkö
että minä kestän tämän
väreilyn
kohtaavan äänen

riittääkö tämä tila

riitänkö  minä tähän