Suhdepohdintaa

millaista olisi olla naimisissa ihmisen kanssa joka kesälomalla ei huomaisi selittää pylpyrän todellista merkitystä

seurustelun merkkipaaluja ei olisikaan puolalainen käänteinen notaatio eikä vaimon viimeiset ajatukset ennen nukahtamista kesken (puolison) lauseen liittyisi Joppe Karhuseen

jos ei voisi tarkistaa Mannerheim-ristin ritarien määrää milloin tahansa soittamalla kotiin tai kysyä mikä olikaan se unohtunut hävittäjävaihtoehto

kysyessä kuulisi sen pienen huokauksen 

et muista vaikka sitä vierestä katseltiin 

jos olisikin perheessä se joka osaisi käyttää paremmin kotiverkkoa stereoita ulkoista kovalevyä muistaisi ulkoa auton tekniset tiedot osaisi laskea (ylipäänsä laskea) ja käyttää laitteita joilla on niin vaikea nimi että niitä ei muista 

luojan kiitos ne on härveleitä myös asiantuntijalle 

olisiko ihminen tyytyväisempi ylipäänsä jos pystyisi hahmottamaan elämää niin että tietäisi mihin nojatuoli mahtuu jos tätä pöytää siirtää 

vai onko enemmän hyötyä siitä että tietää tasan tarkkaan millaista mattoa ei halua ja sen tietää kyllä sitten kaikki muutkin 

millaista olisi asua ihmisen kanssa joka antaisi edelleen käyttää vanhaa puhelinta jossa ei muisti riitä (mutta toimii ihan hyvin) ei neuvoisi lukemaan Tekniikan Maailman testejä ennen ostopäätöstä ja muutenkin olisi kuin ellun kanat 

on asioita joita oppii avioliiton aikana 

ja asioita joita ei opi

miksi se solmimaton ilmapallo lentää kun päästää irti 

aina on yhteistä keskusteltavaa tässäkin suhteessa

miltä tuntuu kadota

ei kävellä pois 

vajota 

vajota alle sivuun luisuun

kadota ja vain kadota 

päästä perille olla perillä

olla kadonnut 

kun on ihan hiljaa

hiljaa 

kukaan ei huomaa

etten ole tässä

kadonnut 

vain kadonnut 

Temppelin kello (osa runokävelyn kokonaisuutta)

Minun sisälläni soi yhä
kappelin kellot
minun sisällä soi pyhä
ja ehtookellot

minun sisälläni soi soi soi
soi yhä

minun sisälläni soi yhä
kappelin kellot
niin kuin enkelten
harput ja sellot
hyräilevä lapsikuoro
- vuoro hiljaisuuden


Ja sisälläni soi
vielä kun kotiin saavun
ja alkavan aamun
se minussa herättää

minun sisälläni soi yhä
kappelin kellot
minun sisälläni soi yhä
kappelin kellot

Rakkaudella

Rakkaus on
sininen vihreä pulppuavaa kultaa
hetki jonka luulit kadonneen ja joka ilmaantuu
oven taakse juuri kun olet tullut suihkusta

Rakkaus on viileä tuulahdus
helteisessä säässä
kuiskaus ikkunan takaa
miltei tuntemattomasta

Rakkaus on!
sen luulet kadonneen
mutta se pysyy
sängyn alla pölyjen peitossa
ja se pitää imuroida esiin
- kuitenkin hellästi

Älä anna sen kadota
älä anna sen lakastua
älä heitä sitä kukkaruukulla
älä naura sille päin naamaa

Pidä se. Se on sinun. Nyt.

Kuule siellä olis nyt halvalla kunnon lamppu

makuuhuoneen vaimon valitsema lamppu alkaa olla elämänsä ehtoossa

vieteri ei toimi

muovipalat hapristuu käsiin 

rautakaupassa myydään halvalla 

iso pladfondi ledejä säätöjä

kaukosäätimellä 

insinööri innostuu ostamaan kaksi

samalla vaivalla - niin sitä luulisi

makkariin ja olohuoneeseen 

makuuhuoneessa oleellinen huonekalu on sijoitettu keskelle - sänky

sen yläpuolella lamppu 

kun nousee seisomaan sängylle

saa vaimokin juuri ja juuri katosta kiinni 

mutta koitapa pehmeässä sängyssä kurotella 

vaimon työpäivän aikana insinööri on keksinyt nostaa keittiön pöydän alassuin sängyn päälle 

hyvä kurkotella ja jalasta (pöydän) voi ottaa tukea

vaimo miltei yltää niska kenossa

huoltomiehiltä lainataan poravasara

mutta hallituksen jäsenenä insinööri ei kehtaa porata sunnuntaina

eikä maanantaina kuuden jälkeen 

vaimon työvuorot häiritsevät työtä

ledeihin ei saa koskea!

käy selväksi kun vaimo pitää pohjaa jotta insinööri voi piirtää porauspaikat

vaimo ei pidä imuria vieressä kun insinööri poraa

se ymmärretään vasta kun huone on imuroitu pehmoleluista kirjoihin

menee niska 

menee hermot 

menee tasapaino

verensokeri laskee

verenpaine nousee 

johto on liian tiukassa

liittäminen reiän läpi pieneen sokerinpalaan vaatii sekä kenokaulaa sorminäppäryyttä että akrobatiaa 

yhteistyöstä puhumattakaan

lamppu on katossa

insinööri makaa sängyssä ja huomaa että kyllä se johto jäi vähän huonosti 

ei nyt kyllä yöpaidassa aleta muuttaa 

puolivälin kahvit

olohuoneen lampun kohdalle pääsee tikkailla

(insinööri kohteliaasti antaa vaimolle ne missä on suojakaide, eikö ollu hyvä hankinta tämäkin) 

ymmärretään jo siirtää pehmolelut pokaalit pois hakea imuri ennen poraamista

niskaan sattuu yhtä paljon 

vaimo ei ole kasvanut senttiäkään 

mutta oppii että on olemassa sähköteippiä ja on ihan turha yrittää käydä lähimmässä halpakaupassa sitä mustaa etsimässä 

seuraavan kaupan kohdalla on jo sellainen nälkäkiukku 

onko sähköteippi sähköä vai teippejä

kenen logiikalla nämä tavarat järjestetään

ostaa varalta kaksi 

insinöörin käsilaukussa on aina valokynä

toinen on kynäpurkissa

vaimollakin on meikkipussissa mutta sillä ei kyllä lamppuja asenneta

on se aika hieno - tuu ny kattoon

ja kirkas ja univalo

vaimo ehdottaa pitääkö valokatkaisijat nyt teipata umpeen 

iltaisin kuuluu eiku! kun sammuttaa kuitenkin vanhasta tottumuksesta ovenpielestä 

makuuhuoneessa viimeinen ei enää sammuta kattovaloa

kaukosäädin on sängyn päällä hyllyllä

tai sitten insinööri etsii sitä unisena töihin lähteneen vaimon jäljiltä painopeiton uumenista

iltavuoroon lähtiessä vaimo kuulee miehen puhuvan työkaverin kanssa 

käy sinäkin ostamassa halvalla sai

olihan siinä nyt vähän hommaa asentamisessa 

Runokävelyjä

Kun mitään ei nyt halua sisätiloissa järjestää ja kuitenkin kaipaa kulttuuria, ideoin runokävelyn hautausmaille.

Runoja löytyy blogista, tapahtumaa varten kirjoitin vain yhden, aloitusrunon. 

Anne Sippola, Keski-Porin pappi, valitsi sopivat Psalmit.

Vaikka tapahtumaa ei ole ollut vielä yhden yhtä, huomaan jo, miten tällaisen suunnittelu avaa mielessä jotain. Tänä vuonna on tärkeää jo se, että voi suunnitella tapahtumaa, jota tehdessä ei tarvitse pohtia, joudutaanko perumaan. Intoa se vie sekin. 

Ja jos yhtään minua tuntee, voi jo vähän arvailla, mitä on luvassa. Jotain, mitä ei osaa ehkä arvailla? 

pidän listaa

milloin viimes joku soitti 

milloin viimes vastasin 

milloin pesin hiukset itseni takia 

milloin siksi että kukaan ei minua huomaisi 

 

pidän listaa kuukausista 

oliko tämä se paha ja edellinen pro

onko tämän kuukauden jälkeen jotain mitä odottaa vai alennunko vielä

lasken nukuttuja tunteja

en en luettuja sivuja

ihmisiä joille voisi soittaa

jos olisi sellainen olo että haluaisi soittaa

vielä silloinkin kun on hakenut puhelimen 

en laske rahoja

en kuluta 

lasken syömättä jättämiäni ruokia

mitä olisi voinut 

mutta en saa siitä pisteitä joita voisi laskea