puolelta joku hiipii

lumi puista 

käännyn mutten näekään 

ei tule takaa 

ketään edessä vain jäljet 

joita seuraan niin että unohdan 

että lähdinkö itseni kanssa 

pakoon vai etsimään

puolukkaan punahilkan kanssa

hiivin takaisin vastaan 

löydän nyyttini

edestä jälkeni 

itseni niiden takaa

jonkun koputtaessa olkapäähäni

säikähdän 

olen itseni kanssa sinut 

sinun kanssasi itseni 

aamuyöllä enää minä ja tuuli
puhkikuluneet ajatukset ja lenkkitossut
unelmat joita - -
oliko niitä
minulla

aamuyöllä enää minä
kun tuulikin tyyntyi ja mieli
suunnitelmat sinun kanssasi
oliko niitä

 
olemassakaan

aamuyöllä enää tuuli
kun minäkin jo nukun
tulevaisuus jossa - -
oliko sitä

aamuyöllä enää
aamuyö (vain aamuyö)
lämpö jostain läheltä
tunsiko sitä
kukaan

aamuyöllä kun ei minua enää
eikä tuulta
eikä lämpöä ei sinua
oliko sinua
olemassakaan

voiko metsässä tanssia 

(62-kiloinen keiju) 

jos ei suostu pukemaan sinistä mekkoa

voiko tanssia saako annatko 

voiko metsässä soittaa

(ilman huilua)

painella pedaaleja männyn kaarnassa

rummuttaa puolukan varpua kaarnaa varpua

voiko metsään juosta 

tanssia soittaa voiko soittaa

nousta orkesterin eteen

minä! 

kahvilan nurkkapöydässä

ei minulla ollutkaan kynää 

jolla kirjoittaa terveiseni

nurkkapöydässä

elefanttini takaa tarkkailin

kahvilan nurkkapöydässä 

ei minulla ollut edes vihkoa 

kynää 

servettiin kirjoitin kahvilla terveiset

kyynelillä ään pisteet

menee perille meneehän 

kahvilan nurkkapöydässä

kuvittelin hetken olevani 

samassa käsikirjoituksessa

ei se koskaan pääsisi kirjaksi 

mutta minä siirtäisin elefantin edestäni 

ja olisin toinen vasemmalta 

rouva marketin takissa (ujona) 

Rakkaimpani

Saat minut, kun olen taas terve. 

Tervehtynyt. Etääntynyt. Itsestäni. 

Kun kiinnostukseni sielutieteeseen 

sieluun sen tietääkseen 

hellittänyt. 

Sitten minä taas tulen. 

Voit sytyttää tulen kakluuniin. 

Tarjoilla parasta viiniä kuin hienoissa ravintoloissa. Lupaan, etten lähde. Polta taloa. Sinua. Huuda alastomana pakkasessa jeesusta. Tai sinua. 

Saat minut. Kun olen. Taas terve. 

Olenhan. 

vuosi jäällä

muutaman kuukauden kantaa

ei tarvitse ajatella askelta ajatusta ajatuksesta kumpuavaa ajatusta 

vähän vettä pinnalla menee sekin

ratisee mukavasti kun vielä ajatuksiltaan kuulee 

on oikeastaan aika reipasta kulkea ratisevalla jäällä reipasta sitä se on elämä kuitenkin reipasta sanonko 

kunnes tajuaa kulkeneensa viikon nivusiaan myöten sohjossa eikä tiedä miten siihen asti päätynyt siihen tilaan

taas miksei kukaan sanonut

ensimmäinen vajoaminen

ei osaa hengittää

paniikki siitä pääseekö ylös vai siitä että on siellä taas ja siitä että näkikö joku

ei muista että on päässyt aina ylös 

koska ei voi pudota jos on jo pudoksissa 

ei muista että on kertonut lähtiessään putoavansa ja yhteiskunnan naskalit roikkuu kaulassa 

toinen vajoaminen 

kolmas

--

ei muista enää kävikö äsken pinnalla vai oliko se joku toinen luku

ei oikeastaan välitä nousta koska tietää että nostavat kuitenkin itse voi sitten valita pukeeko kuivaa ylleen 

pohtii jos ei nousisi ei vajoaisi elämässä säästyisi housuja viranomaisia ja itse nousemisen vaivalta 

kunnes kulkee taas kantavalla jäällä

reippaasti

olen siellä minne unien maa ei yllä

metsä on vaiennut 

ei ole pimeää 

mitään ei ole 

sinne mihin katosin

ei ole tietä ei soutua ei ääntä

sinne humpsahtaa pärskii

kunnes ymmärtää välttää kaikkea kaiken

on ei mitään ole

hiljaist ei mit