Olenko yksi kevään vihreä

minäkin muiden kanssa 

varhaisen aamun herättämä

minäkin yksi Herran verso

Saanko minäkin osan armosta

aamun kaltaisesta valosta

mittaamattomasta rakkaudesta

saanhan voinhan minäkin laulaa Herrasta

Räjähtäessä luulin lukinneeni

itseni menneeseen

avasin lukon enkä olisi

halunnut nähdä

että aurinko joka nousi

oli tämän aamun aurinko

ja itäinen taivas liekehti

olimmeko yksin

oliko rukousta

naapurille

Lähettäskö jenkalle

pullakahavit polkan tahtiin

kävellen kylän ympäri

potkutellen peltojen läpi

auton kyytissä kylille asti

Ei sen kummenpaa

tupakaksi pistäisi vaan eipä polta enää

se mikä on elementin seinään piirretty

se lakko pitää

Se on vakaa kuin savottamiehen sana

luja kuin Verkasalon seinät

se veto ei tinkaamalla katkea

härnätessä halpene

se on miehen sana

Ja vaikka Toyotat vaihtuu

tämä mies seisoo sauvojensa takana

Lähettäskö humpalle

markkinaterveiset masurkalla

sauvoilla Saukonojalle asti

raataten Rautioon

kotia ja kylille takasi

Pistä ratiota isommalle

sielon Päivi Paunu

kaikkia mutinaa tarvi kuullakaan

mutta aina kunnon laulajaa

Ja joko ne kisat alako

se ei oo mies eikä mikkään

joka ei viittäkymppiä perinteisellä

ja keihäänheitosta mitali

Olokaapa hilijaa

sielon maalisuoralla mitalitoivo

ja panoksena tontti ja kakkukahvit

ei sellasta kisaa oo josta ei olis sanottavaa

Lähettäskö valssamaan

naistenhaulla Nyypakkaan

Tojotalla Talukselle

peukalokyytillä puimuriin

raataten raveista kotia

Son potunottoaika

tai puolukat perkaamatta

sauna lämmittämättä

ja Lapin reissulle lähösä

Oottapa vähä

tässä mikkään kiire on

kahavit ehtii juua

ja juhulia

jokkainen omasa kojissaan

Tässä kulkee sinisiä kansia

ja tuhansia muistoja

joita ei voi enää uusia.

Ethän näitä palauta

ne kulkee ikuisesti mukana. 

Vuosia töitä tehden 

asiakkaita nähden

heidän tähden.

Tuhansia sivuja

lukevia lapsia

askarreltuja kuvia 

lomailtuja suvia. 

Ja niitä nauruja 

parhaita muistoja 

kahviossa kerrottuja

vuosien patinoimia.

Monta kerrottua tarinaa

hukattua vanhempaa 

uskollista lukijaa 

ei niitä voi unohtaa. 

Muistimmeko sanoa 

arjen kiireessä kertoa

ennen lomaa lausua

lähtöhetkellä tokaista

ei täällä voi mitään kuulla

ajatukset huutaa meren yli

jää pyörimään saaristoon 

olen menettänyt oikean korvan kuuloni epävarmuudelle ja vasemmassa puhuu katkeruus 

suuta ei enää ole 

sen paikalla vain aukko joka syö 

kun pääsen saaristosta luoteeseen 

olen menettänyt ääneni 

mutta sitä ei vienyt pelko 

sen sinä söit 

sataa

taas, 

minä haaveilen tyttökavereista

sateisesta piknikistä

jolloin voisi nauraa 

tikahtua ihan 

kierähtää palloksi sydvestin alle

tytöt tulisivat hakemaan

soittaisivat ovikelloa rämpyttäisivät

kuka ehtii ensin 

kenellä eväät viltti hauskimmat kumisaappaat

nukahdan päiväunille sohvalle

odotan että tytöt soittavat