perjantai 1. elokuuta 2014

paskaa

Ja minä sanon että paskaa
huusi pipopäinen poika
ja löi filosofian luokan oven että tärähti
loppui Antin lukio

lähti kortti
kärähti ratista
meni asunto
äiti kuoli

ja mitä hyötyä siis oli? Filosofiasta
kysyi Antti hautajaisissa papilta.
olen jättänyt taakseni
matkoja aikaa
tuhansia kilometrejä
kuluneita kenkiä

kivet

rakensin päiviä öitä
töitä
pauketta hakkaavaa

olin muurari milloin kannoin
milloin sekoitin
kysyivät milloin valmista

ei koskaan
ei koskaan valmistu elämä
en koskaan tee valmiiksi mitään!

terapia

nuoruuden lukot
pirstaleina
kyyneleitä lattialla
mutta se tunne yhtä voimakas edelleen

eikä se lohduta
että kaikki on ohi
onko se
pääsenkö koskaan irti

alaston

kuorin appelsiinin
elämän
itseni
alastomana katson ulos ikkunasta

olen vahvempi näin
ilman

tänään

minä olen puhdistettu harja
se sama mutta kiiltävä ja uusi

minä tiedän että elämä on sama
mutta käsikirjoitus on versio kaksi

ja minulla on tunne
että tämän minä osaan
elämän

Mervi on Elvis

Mervi on Elvis


ovella ne tuli ekana vastaan
joko oon tavannut Sen?
Kenet?

Lauma kurasaappaita suhisi eteisessä
ne puhui koko ajan siitä. Kenestä?

No eksää tiiä. Vähä oot tyhmä.
Tuola se on mee kattoon. Kuka?

Tiesitkö että Mervi on meijän kirjaston elvis.
Ne tulee kattoon sitä kauempaa.
Tiesitkö että Mervi on täällä aina suuna päänä
ja ne lapset kattoo että onko se koskaan hiljaa.

Lauma toisiaan tönien
paineli sarjakuvahyllyn takaa
ne nauro
ne hihitti
Se oli käynyt sielä. Jaa kuka?

Ne sano että sielä se istuu
ja lukee ja hihittää.

Tiesitkö että Mervi on meijän kirjaston elvis
tai ainakin ihan niinku melki.