Rakkaimpani

Saat minut, kun olen taas terve. 

Tervehtynyt. Etääntynyt. Itsestäni. 

Kun kiinnostukseni sielutieteeseen 

sieluun sen tietääkseen 

hellittänyt. 

Sitten minä taas tulen. 

Voit sytyttää tulen kakluuniin. 

Tarjoilla parasta viiniä kuin hienoissa ravintoloissa. Lupaan, etten lähde. Polta taloa. Sinua. Huuda alastomana pakkasessa jeesusta. Tai sinua. 

Saat minut. Kun olen. Taas terve. 

Olenhan. 

vuosi jäällä

muutaman kuukauden kantaa

ei tarvitse ajatella askelta ajatusta ajatuksesta kumpuavaa ajatusta 

vähän vettä pinnalla menee sekin

ratisee mukavasti kun vielä ajatuksiltaan kuulee 

on oikeastaan aika reipasta kulkea ratisevalla jäällä reipasta sitä se on elämä kuitenkin reipasta sanonko 

kunnes tajuaa kulkeneensa viikon nivusiaan myöten sohjossa eikä tiedä miten siihen asti päätynyt siihen tilaan

taas miksei kukaan sanonut

ensimmäinen vajoaminen

ei osaa hengittää

paniikki siitä pääseekö ylös vai siitä että on siellä taas ja siitä että näkikö joku

ei muista että on päässyt aina ylös 

koska ei voi pudota jos on jo pudoksissa 

ei muista että on kertonut lähtiessään putoavansa ja yhteiskunnan naskalit roikkuu kaulassa 

toinen vajoaminen 

kolmas

--

ei muista enää kävikö äsken pinnalla vai oliko se joku toinen luku

ei oikeastaan välitä nousta koska tietää että nostavat kuitenkin itse voi sitten valita pukeeko kuivaa ylleen 

pohtii jos ei nousisi ei vajoaisi elämässä säästyisi housuja viranomaisia ja itse nousemisen vaivalta 

kunnes kulkee taas kantavalla jäällä

reippaasti

olen siellä minne unien maa ei yllä

metsä on vaiennut 

ei ole pimeää 

mitään ei ole 

sinne mihin katosin

ei ole tietä ei soutua ei ääntä

sinne humpsahtaa pärskii

kunnes ymmärtää välttää kaikkea kaiken

on ei mitään ole

hiljaist ei mit

makaan sängyssä ja näen värejä

äreä ehei! lähinnä raukea ja levollinen

olen kehollinen mutta toisinaan 

ääriviivaton

valoton

onko tämä aika enemmän ajaton 

eilinen on aina enemmän 

todellinen kuvallinen 

makaan sängyssä ja näen värejä 

tärkeitä 

ääriä ja niiden päitä

päiviä ja täyttä

värejä 

makaan sängyssä ja näen ääriä

minä tilastoin elämääni

viides matkapäiväkirja hankittu

yöpymisexcel puoli vuotta päivittämättä 

ja valokuvat on unohtuneet 

en ole varma mihin asti on tallennettu pilveen

päivän kävelyretki menee siinä kun pohdin pitääkö tämä kuva-asia lisätä tarkistuslistaan vai pitääkö yrittää nyt unohtaa ja keskittyä keskusteluun 

ote herpaantuu 

en ole varma onko vielä avaamattomia talvijuoksusukkia laatikossa ja sängyn alta talvivarastosta löytyy pipo vielä  joulukuussa

muistinko sitä edes kaivata 

listaan kaiken tai olen listauskiellossa

poistan listoja tai ainakin värikoodaan ne

onko ne hyväksyttävämpiä silloin

kun en ole varma montako limsapulloa jäi viime kerrasta enkä ole ottanut kuvaa kaapista

en tiedä huolestuako siitä etten muista 

vai siitä kuinka paljon tämä minua huolestuttaa 

tarkistan asioita

mutta jään siitä niin harvoin kiinni

että muiden neuroosit kuulostavat isoilta ja olen hiljaa

hankaloittaako se paljon kysyvät

kun sanon ettei jogurttia saa ostaa joka päivälle vaikkei olisi lisättyä sokeria ja rahka on herkkua

en osaa vastata en tiedä mihin verrata

syön tauolla ruisleipää

jos ottaisi rennommin 

ei vaatisi itseään muistamaan

ei haittaisi saisi tehdä virheitä 

näin tekisin tietysti

kiitos kun kerrot miten 

Joulukorttiruno

Joulun suloa ja hämärää
aina yksi konvehteista jää
kuka juonutkaan ei glögiään
kellon enkelit lyö käsiään

Joulun iloa ja naurua
puuro lautasella ilman mantelia
onko sopassakaan rusinaa
mutta hei! kuka oveen kolkuttaa

jossain huutaa meri 

minä olen kauhean pieni siinä 

metsässä puut ulottuu 

minulla on vain tämä pieni tila 

ei huuda on olemassa

jossain huutaa 

ei minua huuda 

ei ilosta kai 

huutaa elämästä