Läppäsin lorulla

laiskotellen lukurauhaan

loppasuuna lehtikasaan

lokakuussa lempiloru! 

lorutellen loppuvuoteen

Meren ääni kuuluu taas

on aika kasvattaa pihalla puu 

nostaa pyykit narulle 

on alkanut tuulla 

se vastaa 

On aika kasvattaa puu 

nostaa tikkaat seinää vasten

kurottaa siemenet taimet 

koulia ja puhua niille 

puhua tuulta - vastata 

ja kasvattaa puu 

Meren ääni kuuluu 

minä puhun ja minulle puhutaan

on touhua ja ääniä 

nauretaan paljon 

ehdotan 

olisiko aika kasvattaa puu 

ja nauretaan taas 

Saaren jokainen muoto on tuttu 

kello pysähtyy viimeisellä sillalla 

tuuli vie huivin ja 

silloin ollaan jo melkein perillä 

kotona 

ja mukana on puu

jota meistä jokainen varjelee 

ja kysyy

miten sinä tiedät miten sitä hoidetaan

ja minä vastaan 

- Aika opettaa 

veteen pudonneen puun

usvan maiseman takana

hitaasti haipuvan pilven

tähden 

olet

et hukkaa hetkeäkään

eikä hetki Sinua

Olenko yksi kevään vihreä

minäkin muiden kanssa 

varhaisen aamun herättämä

minäkin yksi Herran verso

Saanko minäkin osan armosta

aamun kaltaisesta valosta

mittaamattomasta rakkaudesta

saanhan voinhan minäkin laulaa Herrasta

Räjähtäessä luulin lukinneeni

itseni menneeseen

avasin lukon enkä olisi

halunnut nähdä

että aurinko joka nousi

oli tämän aamun aurinko

ja itäinen taivas liekehti

olimmeko yksin

oliko rukousta

naapurille

Lähettäskö jenkalle

pullakahavit polkan tahtiin

kävellen kylän ympäri

potkutellen peltojen läpi

auton kyytissä kylille asti

Ei sen kummenpaa

tupakaksi pistäisi vaan eipä polta enää

se mikä on elementin seinään piirretty

se lakko pitää

Se on vakaa kuin savottamiehen sana

luja kuin Verkasalon seinät

se veto ei tinkaamalla katkea

härnätessä halpene

se on miehen sana

Ja vaikka Toyotat vaihtuu

tämä mies seisoo sauvojensa takana

Lähettäskö humpalle

markkinaterveiset masurkalla

sauvoilla Saukonojalle asti

raataten Rautioon

kotia ja kylille takasi

Pistä ratiota isommalle

sielon Päivi Paunu

kaikkia mutinaa tarvi kuullakaan

mutta aina kunnon laulajaa

Ja joko ne kisat alako

se ei oo mies eikä mikkään

joka ei viittäkymppiä perinteisellä

ja keihäänheitosta mitali

Olokaapa hilijaa

sielon maalisuoralla mitalitoivo

ja panoksena tontti ja kakkukahvit

ei sellasta kisaa oo josta ei olis sanottavaa

Lähettäskö valssamaan

naistenhaulla Nyypakkaan

Tojotalla Talukselle

peukalokyytillä puimuriin

raataten raveista kotia

Son potunottoaika

tai puolukat perkaamatta

sauna lämmittämättä

ja Lapin reissulle lähösä

Oottapa vähä

tässä mikkään kiire on

kahavit ehtii juua

ja juhulia

jokkainen omasa kojissaan

Tässä kulkee sinisiä kansia

ja tuhansia muistoja

joita ei voi enää uusia.

Ethän näitä palauta

ne kulkee ikuisesti mukana.