en halunnut lähteä
ja kuitenkin
halusin
enemmän kuin mitään
ja pelkäsin
että pakotetaan palaamaan
en osannut elää yksin
mutta halusin
ja pelkäsin
että teen senkin väärin
ja vuosia myöhemmin
ymmärsin
että kaikki se piti kokea
itkuiset aamut
yölliset epätoivoiset soitot
osaston himmennetyt yövalot
ja hoitajat jotka kyttäsivät
kuitenkin
ja nyt taas jossain
kääntöpisteessä
jonka huomaan vasta
kun se on
ohi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti