Kiitos RosaRugosa. Harmittaa, etten osaa edes kiittää teitä kommentoijia. Vaikka muussa elämässä kirjoitan ja juttelen paljon, niin runojen kanssa tämä kommentointi on mulle tosi haastavaa. Jotenkin mulla on olo, että haluan runojen elävän ilman minun väliintuloa ja siksi en oikein osaa kommentoija. Ehkä vähän hassu ajatus, mutta en halua selittää liikaa...
Kiitos Ari. Tunnen silti omantunnon tuskia kun en kommentoi. Muussa elämässä en ikinä olisi kommentoimatta. Runot tekee musta hiljaisen. Jopa sanattoman. Ehkä se tekee mulle vain hyvää. Olla kerrankin hiljaa ja luottaa sanan voimaan.
Koskettaa aina, kun johonkuhun on sattunut. Hyvin kiteytetty!
VastaaPoistaKiitos RosaRugosa.
VastaaPoistaHarmittaa, etten osaa edes kiittää teitä kommentoijia. Vaikka muussa elämässä kirjoitan ja juttelen paljon, niin runojen kanssa tämä kommentointi on mulle tosi haastavaa. Jotenkin mulla on olo, että haluan runojen elävän ilman minun väliintuloa ja siksi en oikein osaa kommentoija. Ehkä vähän hassu ajatus, mutta en halua selittää liikaa...
Ei lainkaan hassu ajatus, runot ja selitykset eivät kuulu yhteen.
VastaaPoistaKiitos Ari. Tunnen silti omantunnon tuskia kun en kommentoi. Muussa elämässä en ikinä olisi kommentoimatta. Runot tekee musta hiljaisen. Jopa sanattoman. Ehkä se tekee mulle vain hyvää. Olla kerrankin hiljaa ja luottaa sanan voimaan.
VastaaPoista